Mummolle kirje Puuterilumi putoaa hiljaisina leijoina alas pakkasenharmaalta taivaalta.  Käännän pääni ylöspäin ja tunnen, kuinka kylmät hiutaleet laskeutuvat kasvoilleni. Ne tarraavat ripsiin ja sulavat viiruiksi poskilleni. Hengitykseni huuru nostaa taivaalle pilviä; ne kiipeävät ylös, ylös, kaukaisiin korkeuksiin, ja muuttuvat lopulta joksikin, mitä ei voi enää tavoittaa. Hei MUMMO meillä on pian Jolu! isi sanoo että … Jatka artikkelin 21. Luukku lukemista