Pieni punainen m\u00f6kki oli maailman keskipiste, h\u00e4nen pienen py\u00f6re\u00e4n maailmansa. Lunta oli kaikkialla, mihin h\u00e4n vain katsoi. Hanget peittiv\u00e4t h\u00e4nen m\u00f6kkins\u00e4 katon, maahan satanut lumi oli ker\u00e4\u00e4ntynyt nietoksiksi sen seinustoille. Muutama kuusi t\u00f6rr\u00f6tti j\u00e4\u00e4tyneest\u00e4 maasta ymp\u00e4r\u00f6iden m\u00f6kki\u00e4 kuin vartijat. Havujen tumma vihreys pilkotti vain vaivoin valkoisuuden keskelt\u00e4 samoin kuin m\u00f6kin punainen v\u00e4ri. Ikkunaruutuja peitti kuura ja ulkoap\u00e4in katsottuna erottui m\u00f6kin sis\u00e4ll\u00e4 palava takkatuli. Se oli ainoa l\u00e4mmin asia t\u00e4ss\u00e4 kylm\u00e4ss\u00e4, talvisessa maailmassa.<\/p>\n\n\n\n
Kauan sitten h\u00e4n olisi voinut rakastaa t\u00e4t\u00e4 paikkaa. Nyt h\u00e4n vain vihasi sit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
H\u00e4n ei en\u00e4\u00e4 l\u00e4htenyt m\u00f6kin luota kovinkaan kauas. Pysytelless\u00e4\u00e4n m\u00f6kin luona h\u00e4n saattoi melkein huijata itse\u00e4\u00e4n uskomaan, ettei maailmalla ollut rajoja. Ett\u00e4 se jatkuisi \u00e4\u00e4rett\u00f6miin eik\u00e4 horisontti koskaan tulisi vastaan. Mutta vain melkein, sill\u00e4 h\u00e4n ei koskaan voisi unohtaa Hallavamaan valtiattaren kirousta. H\u00e4n ei koskaan voisi unohtaa typer\u00e4\u00e4, niin kovin typer\u00e4\u00e4 ja peruuttamatonta toivomustaan, joka oli nyt totta.<\/p>\n\n\n\n
Jouduttuaan t\u00e4h\u00e4n ikuisen lumen maahan, h\u00e4n oli tarponut hangen l\u00e4pi reunalle niin monituisen monta kertaa. H\u00e4n oli kiert\u00e4nyt ympyr\u00e4\u00e4 hakaten ja takoen lasia, joka ei milloinkaan rikkoutuisi. Ei ainakaan sis\u00e4puolelta k\u00e4sin eik\u00e4 h\u00e4nen vangitsijansa sek\u00e4 toiveensa toteuttaja ikin\u00e4 olisi niin huolimaton, ett\u00e4 antaisi lasin s\u00e4rky\u00e4. Aikansa riehuttuaan h\u00e4n oli lyyhistynyt lumeen polvilleen katselemaan vankilansa lasisen muurin l\u00e4pi ulkomaailmaa, jonne h\u00e4n ei en\u00e4\u00e4 koskaan p\u00e4\u00e4sisi takaisin. <\/p>\n\n\n\n
Pian h\u00e4n oli lakannut tarpomasta lumikinosten l\u00e4pi maailmansa reunalle. H\u00e4n ei halunnut katsella lasin l\u00e4pi hylly\u00e4, jolla h\u00e4nen vankilansa n\u00f6k\u00f6tti viattomana koristeena. H\u00e4n ei halunnut katsella lasin l\u00e4pi alas j\u00e4\u00e4n kuorruttamaan huoneeseen, johon h\u00e4n oli kerran astellut toivoa ja kaipausta t\u00e4ynn\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
H\u00e4n huokaisi ajatellessaan sit\u00e4. H\u00e4n ei en\u00e4\u00e4 muistanut, kuinka kauan siit\u00e4 oli. Kauan joka tapauksessa, elinik\u00e4 tai sitten vasta pienoinen hetki.<\/p>\n\n\n\n
Nyt h\u00e4n istui m\u00f6kiss\u00e4\u00e4n takkatulen \u00e4\u00e4rell\u00e4 ja katseli kuuraisesta ikkunaruudusta vitivalkoista maisemaa. H\u00e4n saattoi ajatuksissaan kuulla, miten kaukaisuudessa h\u00e4nen vangitsijansa kertoi miellytt\u00e4v\u00e4ll\u00e4, j\u00e4\u00e4pisaroiden helin\u00e4\u00e4 muistuttavalla \u00e4\u00e4nell\u00e4\u00e4n h\u00e4nen tarinaansa Hallavamaan pikku kuurankukille. <\/p>\n\n\n\n
Matkalainen saapui t\u00e4nne kaukaa vieraasta maasta. <\/em>Matkalainen toivoi p\u00e4\u00e4sev\u00e4ns\u00e4 paikkaan, jossa lumi ja j\u00e4\u00e4 olisivat ikuisia. Kuumentunut ilmasto oli vienyt h\u00e4nen kotimaastaan talven, vuodenajoista kauneimman.<\/em><\/p>\n\n\n\n Ajatus, joka todella tapahtui maailman reunan toisella puolella, sai h\u00e4net vihaiseksi. Ihan kuin h\u00e4nen vangitsemisensa t\u00e4h\u00e4n py\u00f6re\u00e4\u00e4n maailmaan olisi ollut vain hupaisa satu.<\/p>\n\n\n\n Matkalaisen toive toteutui. Nyt h\u00e4n asuu t\u00e4ss\u00e4 pieness\u00e4 m\u00f6kiss\u00e4 lumen ja pakkasen keskell\u00e4 aivan kuten h\u00e4n tahtoi.<\/em><\/p>\n\n\n\n Silloin h\u00e4nen pikku m\u00f6kkins\u00e4 vavahteli, kun koko maailma siirrettiin toviksi pois paikaltaan hyllyn p\u00e4\u00e4lt\u00e4. Joskus vavahtelua seurasi maanj\u00e4ristys, joka toi mukanaan lumisateen. Toisinaan hento hiutaleiden leijailu muuttui myr\u00e4k\u00e4ksi. Lumimyrskyn mukana maailma k\u00e4\u00e4ntyi yl\u00f6salaisin. Silloin h\u00e4n tiesi Hallavamaan valtiattaren laskeneen h\u00e4nen vankilansa k\u00e4dest\u00e4\u00e4n kuurankukkien riepoteltavaksi. Kun niin tapahtui, h\u00e4n salpasi m\u00f6kkins\u00e4 oven ettei h\u00e4n lent\u00e4isi ulos, putoaisi maailmansa l\u00e4pi ja murskautuisi lasia vasten. M\u00f6kin sis\u00e4ll\u00e4 ravistelun ja jopa maailman ymp\u00e4ri k\u00e4\u00e4ntymiseen h\u00e4n saattoi kest\u00e4\u00e4. Kaiken k\u00e4\u00e4ntyess\u00e4 taas oikein p\u00e4in h\u00e4n vain toivoi, ettei iskeytyisi ikkunalasiin rys\u00e4ht\u00e4ess\u00e4\u00e4n takaisin katosta lattialle.<\/p>\n\n\n\n Rajumpien ravisteluiden ajaksi h\u00e4n siirtyi aina pois ikkunan luota. H\u00e4n oli vanki, mutta ei leikkikalu. H\u00e4n ei poistunut m\u00f6kist\u00e4\u00e4n ennen kuin saattoi olla varma, ett\u00e4 h\u00e4nen maailmansa oli taas omalla paikallaan hyllyll\u00e4, kuurankukkien ulottumattomissa. Kuurankukkien lemmikiksi h\u00e4n ei alentuisi, siihen Hallavamaan valtiatar voinut h\u00e4nt\u00e4 pakottaa.<\/p>\n\n\n\n Lopulta h\u00e4nen kiusaajansa aina kyll\u00e4styiv\u00e4t ja maailma j\u00e4lleen rauhoittui, j\u00e4hmettyi takaisin aloilleen. Silloin h\u00e4n tiesi vangitsijansa ottaneen pienen, py\u00f6re\u00e4n maailman j\u00e4lleen omaan haltuunsa.<\/p>\n\n\n\n Toivoessaan t\u00e4ytyy olla varovainen. Muuten saattaa saada onnettoman matkalaisen tavoin juuri sen, mit\u00e4 kuvittelee haluavansa kaikkein hartaimmin.<\/em><\/p>\n\n\n\n Olisipa h\u00e4nkin saanut kuulla tuon varoituksen ennen saapumistaan Hallavamaahan.<\/p>\n\n\n\n Maa vavahteli hiljalleen, verkkaisesti. M\u00f6kin sein\u00e4t t\u00e4risiv\u00e4t, mutta vain v\u00e4h\u00e4n. H\u00e4n nousi, sill\u00e4 vaikka sen olisi pit\u00e4nyt olla piinavaa kidutusta, h\u00e4n yh\u00e4 rakasti lunta. H\u00e4n rakasti ja vihasi sit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n H\u00e4n asteli ulos m\u00f6kist\u00e4\u00e4n, seisahtui hankeen. H\u00e4n katseli harmaanvalkealle taivaalle, jonka h\u00e4n tiesi olevan tosiasiassa lasinen kupoli. Alkoi sataa lunta, kevyit\u00e4 hiutaleita leijaili h\u00e4nen kasvoilleen. Jossain siell\u00e4 ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4, kupoliakin ylemp\u00e4n\u00e4, h\u00e4n kuvitteli n\u00e4kev\u00e4ns\u00e4 Hallavamaan valtiattaren kasvot. <\/p>\n\n\n\n Pari kyynelt\u00e4 valui h\u00e4nen kasvoilleen. Ne j\u00e4\u00e4tyiv\u00e4t pakkasen tarttuessa niihin viimallaan.<\/p>\n\n\n\n Ja h\u00e4n tiesi, ett\u00e4 kasvot n\u00e4kiv\u00e4t h\u00e4net. Huurretar hymyili h\u00e4nelle ja h\u00e4nen toteutuneelle toiveelleen eik\u00e4 h\u00e4n toivonut mit\u00e4\u00e4n yht\u00e4 paljon kuin voivansa p\u00e4\u00e4st\u00e4 takaisin kuumaan, kuivaan ja talvettomaan maahan, jossa h\u00e4nen kotinsa oli joskus ollut.<\/p>\n\n\n\n Mutta se oli vain yksi turha toive lis\u00e4\u00e4, Huurretar ei koskaan peruuttaisi h\u00e4nen toivettaan. Matkalainen olisi ikuisesti lumen ja j\u00e4\u00e4n maassa, vankina lumisadepallon sis\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n\n\n\n -Annika Paloniemi<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Pieni punainen m\u00f6kki oli maailman keskipiste, h\u00e4nen pienen py\u00f6re\u00e4n maailmansa. Lunta oli kaikkialla, mihin h\u00e4n vain katsoi. Hanget peittiv\u00e4t h\u00e4nen m\u00f6kkins\u00e4 katon, maahan satanut lumi oli ker\u00e4\u00e4ntynyt nietoksiksi sen seinustoille. […]<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":19,"featured_media":0,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"Layout":"","footnotes":""},"class_list":["entry","author-snupponen","post-2339","page","type-page","status-publish"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/corpusry.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/2339","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/corpusry.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/corpusry.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/corpusry.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/19"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/corpusry.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2339"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/corpusry.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/2339\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2340,"href":"https:\/\/corpusry.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/2339\/revisions\/2340"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/corpusry.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2339"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}