{"id":2686,"date":"2024-12-03T09:00:00","date_gmt":"2024-12-03T07:00:00","guid":{"rendered":"https:\/\/corpusry.fi\/?page_id=2686"},"modified":"2024-12-02T15:12:35","modified_gmt":"2024-12-02T13:12:35","slug":"3-luukku-5","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/corpusry.fi\/index.php\/3-luukku-5\/","title":{"rendered":"3. luukku"},"content":{"rendered":"\n<pre id=\"3.luukku24\" class=\"wp-block-preformatted has-text-color has-background has-link-color wp-elements-7777f17d6d3ac7b1534548343e4c9512\" style=\"color:#000000;background-color:#ffffff;font-size:14px;font-style:normal;font-weight:400;letter-spacing:1px\"><strong>1. Puusta pidemm\u00e4lle<\/strong><br><br>\u2013 Yy, kaa, koo, nee\u2026<br><br>Lohik\u00e4\u00e4rme s\u00e4nt\u00e4si nietosten halki. Mets\u00e4nhaltija nojasi otsa kuusen karheaa runkoa vasten, ja oli sulkenut silm\u00e4ns\u00e4. Koko muu mets\u00e4nv\u00e4ki kapusi puiden koloihin ja kaivautui lumeen piiloon. Lohik\u00e4\u00e4rme poukkoili puulta puulle etsien sopivaa piilopaikkaa, mutta jokainen paikka oli jo varattu.<br><br>\u2013 Varattu! mets\u00e4keiju helisi pajukosta.<br><br>\u2013 T\u00e4ynn\u00e4, totesi mennink\u00e4inen kivenkolosta. <br><br>\u2013 Kasikasi, kasiysi\u2026, Mets\u00e4nhaltija oli selv\u00e4sti kiihdytt\u00e4nyt tahtiaan. Lohik\u00e4\u00e4rme p\u00e4lyili h\u00e4diss\u00e4\u00e4n ymp\u00e4rilleen. Keskell\u00e4 aukeaa oli vanha kanto. Se loikki kannon luo ja yritti kaivella juuristoon lohik\u00e4\u00e4rmeenment\u00e4v\u00e4\u00e4 koloa \u2013 tuloksetta.<br><br>\u2013 Hei! joku sihahti juurakosta. Pienen olennon silm\u00e4t v\u00e4l\u00e4htiv\u00e4t. \u2013 Min\u00e4 autan sinua. Kiipe\u00e4 kannon p\u00e4\u00e4lle!<br><br>Lohik\u00e4\u00e4rme teki ty\u00f6t\u00e4 k\u00e4sketty\u00e4. <br><br>\u2013 Levit\u00e4 siipesi, \u00e4\u00e4ni k\u00e4ski. Lohik\u00e4\u00e4rme levitti siipens\u00e4 h\u00e4mmentyneen\u00e4. <br><br>\u2013 Sata! Mets\u00e4nhaltijan innostunut hihakisu kaikui mets\u00e4ss\u00e4. Lohik\u00e4\u00e4rme sulki pettyneen\u00e4 silm\u00e4ns\u00e4. H\u00e4n j\u00e4i aina kiinni ensimm\u00e4isen\u00e4, koska oli liian iso suurimpaan osaan piiloista.<br><br>\u2013 Kuvittele olevasi puu! <br><br>Lohik\u00e4\u00e4rme puristi silmi\u00e4\u00e4n tiukemmin kiinni, ja levitti k\u00e4p\u00e4l\u00e4ns\u00e4 kohti taivasta. Yht\u00e4kki\u00e4 h\u00e4n tunsi kynnenk\u00e4rjiss\u00e4\u00e4n kutinaa. Samassa h\u00e4n kuuli Mets\u00e4nhaltijan iloisen kikatuksen:<br><br>\u2013 L\u00f6ysinp\u00e4s sinut!<br><br>Lohik\u00e4\u00e4rme avasi silm\u00e4ns\u00e4 nujerrettuna. Mutta h\u00e4mm\u00e4styksekseen h\u00e4n n\u00e4kikin haltijan kumartuneena aukion laidalla olevaan kuusen juureen. Pieni peltohiiri vipelsi t\u00e4m\u00e4n olkap\u00e4\u00e4lle ja vinkaisi. Sitten se hypp\u00e4si alas ja katosi lumihankeen.<br><br><em>Miten haltija ei huomannut minua heti ensit\u00f6ikseen?<\/em> Lohik\u00e4\u00e4rme katsahti alas ja oli huutaa h\u00e4mm\u00e4styksest\u00e4. Suomujen tilalla kasvoi kaarnaa. Kihelm\u00f6iv\u00e4t kynnet, kuten k\u00e4p\u00e4l\u00e4t ja siivetkin, olivat muuttuneet lumen raskauttamiksi oksiksi. H\u00e4nen takak\u00e4p\u00e4l\u00e4ns\u00e4 olivat sulautuneet osaksi kantoa, jonka juurakossa pieni olento hihitti hiljaa. <br><br>\u2013 M\u00e4 n\u00e4\u00e4n sut! Mets\u00e4nhaltija nappasi mennink\u00e4ist\u00e4 hupusta ja nosti sen pois kivenkolosta. Aukea alkoi t\u00e4ytty\u00e4 l\u00f6ydetyst\u00e4 mets\u00e4nv\u00e4est\u00e4. Kukaan ei kiinnitt\u00e4nyt huomiota puuksi muuttuneeseen lohik\u00e4\u00e4rmeeseen. <br><br>\u2013 Kuka puuttuu viel\u00e4? joku kysyi. Mets\u00e4nhaltija katseli ymp\u00e4rilleen. Mennink\u00e4iset, <br>mets\u00e4keijut, maahiset\u2026<br><br>\u2013 Miss\u00e4 lohik\u00e4\u00e4rme on?! <br><br>Mets\u00e4nv\u00e4en l\u00e4pi kulki kohahdus. Oli ennenkuulumatonta, ett\u00e4 lohik\u00e4\u00e4rmett\u00e4 ei ollut viel\u00e4 l\u00f6ydetty. \u2013 Se ei voi olla kaukana! Huudahti helmip\u00f6ll\u00f6. \u2013 Min\u00e4 etsin h\u00e4net. Se singahti <br>taivaalle. Lohik\u00e4\u00e4rme oli tikahtua naurusta. T\u00e4ll\u00e4 kertaa se oli voittaja! Samassa kaukaa alkoi kuulua haukahtelua. Kaksijalkaiset pedot ulvoivat toinen toisilleen l\u00e4hestyess\u00e4\u00e4n aukiota.<br><br>\u2013 Piiloon! Mets\u00e4nhenki sihahti. Sekunneissa aukio oli tyhj\u00e4. Lohik\u00e4\u00e4rme oli kauhun kangistama (vaikkei h\u00e4n kyll\u00e4 olisi p\u00e4\u00e4ssyt liikkumaan muutenkaan). <br><br>\u2013 Hei \u00e4iti tuu t\u00e4nne, t\u00e4\u00e4 on t\u00e4ydellinen!<br><br>Aukiolle oli juossut pieni peto, joka koostaan huolimatta sai koko mets\u00e4n v\u00e4en vapisemaan. Pian per\u00e4ss\u00e4 seurasi toinen keskenkasvuinen sek\u00e4 aikuinen, joka huusi jotain k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 haukkuvalle muka-sudelle. Se oli yritt\u00e4nyt saada punaoravan kintusta kiinni, mutta loikki nyt <br>iloisesti lohik\u00e4\u00e4rmepuun ymp\u00e4rille ker\u00e4\u00e4ntyneiden kaksijalkaisten luokse.<br><br>\u2013 Voidaanko me ottaa t\u00e4\u00e4? Jooko, \u00e4iti, jooko? pienempi peto hyppi paikallaan osoitellen lohik\u00e4\u00e4rmepuuta. Lohik\u00e4\u00e4rme tunsi maan v\u00e4rin\u00e4n juuriensa kautta ja oli pompata kaarnoistaan muka-suden viile\u00e4n kirsun osuessa h\u00e4neen.<br><br>\u2013 Jopa Pupsi tykk\u00e4\u00e4 siit\u00e4, otetaan se, otetaanhan? suurempi pikkupeto nyki aikuista hihasta.<br><br>\u00c4iti hymyili. \u2013 Otetaan vaan. Mutta jaksaakohan Pupsi vet\u00e4\u00e4 sen?<br><br>\u2013 Varmasti jaksaa! keskenkasvuiset huusivat yhteen \u00e4\u00e4neen. \u00c4iti nauroi ja veti selk\u00e4ns\u00e4 takaa pulkan, jonka kyydiss\u00e4 oli suuri saha ja jonkinlaiset valjaat. Jos aikaisemmin lohik\u00e4\u00e4rme oli h\u00e4t\u00e4illyt, nyt h\u00e4n oli paniikissa. <em>Etteh\u00e4n te minua voi ottaa mukaan, minulta katkeavat jalat, jos te nyt alatte sahailemaan!<\/em> Kaiken varovaisuutensa karistaen h\u00e4n yritti huutaa vastalauseita, ilmaista oikeutensa takajalkoihin, mutta kannon juurakon pikkuolento oli tehnyt niin vahvan muutosloitsun, ettei lohik\u00e4\u00e4rme saanut muuta kuin tuijotettua, kun aikuinen asetti sahan h\u00e4nt\u00e4 vasten. Rahisevaa \u00e4\u00e4nt\u00e4, rungon vapinaa \u2013 ei kipua. Saha oli kai osunut juuri olemassa olleen kannon ja lohik\u00e4\u00e4rmeen v\u00e4liin. Pian lohik\u00e4\u00e4rme tunsi maailman kallistuvan, ja samassa h\u00e4n l\u00f6ysi itsens\u00e4 vasten lumista maankamaraa. Juurakon pikkuinen otus ei hihitt\u00e4nyt.<br><br>\u2013 Auttakaas \u00e4iti\u00e4 nostamaan.<br><br>Kohta lohik\u00e4\u00e4rme makasi jo pulkassa. Muka-susi laitettiin valjaisiin, nyk\u00e4ys, mets\u00e4aukio j\u00e4i taakse. Silloin t\u00e4ll\u00f6in lohik\u00e4\u00e4rme n\u00e4ki mets\u00e4nv\u00e4en kasvoja puiden takana, pensaissa ja kivenkoloissa. H\u00e4n helpottui \u2013 ne eiv\u00e4t hylk\u00e4isi h\u00e4nt\u00e4.<br><br>Jonkin ajan kuluttua seurue astui mets\u00e4tielle. Puut harvenivat ja mets\u00e4nv\u00e4ke\u00e4 n\u00e4kyi yh\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n. Aita, lumen peitt\u00e4m\u00e4 piha, puutalo. Sis\u00e4tilat, jokin pieni vesiastia. <br>Lohik\u00e4\u00e4rmepuu asetettiin veteen ja siin\u00e4 h\u00e4n nyt sitten seisoi, kolmen vaarallisen pedon pes\u00e4ss\u00e4, joka oli valaistu niin kirkkaasti ettei pakoon p\u00e4\u00e4sisi.<br><br><br>Ulkona mets\u00e4nv\u00e4ki l\u00e4hestyi suurta puutaloa, jonne lohik\u00e4\u00e4rme oli juuri viety. Ne hiipiv\u00e4t varjosta toiseen, kuuntelivat, pysyiv\u00e4t n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6miss\u00e4. Kuka tiet\u00e4\u00e4, mihin kaikkeen nuo pedot pystyisiv\u00e4t. Vihdoin ne olivat p\u00e4\u00e4sseet ikkunoiden taakse ja kurkkivat toistensa yli n\u00e4hd\u00e4kseen yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4.<br><br>\u2013 Tuolla! mets\u00e4nhaltija kuiskasi innoissaan. Kaikkien katseet k\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t nurkkaan, jonne lohik\u00e4\u00e4rmepuu oli pystytetty.<br><br>\u2013 Antoivat sent\u00e4\u00e4n vett\u00e4, mets\u00e4keiju mutisi.<br><br>\u2013 Nyt meid\u00e4n t\u00e4ytyy en\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 sis\u00e4\u00e4n\u2026<br><br>\u2013 Teid\u00e4n ei t\u00e4ydy tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n muuta, kuin poistua, ilmoitti uusi \u00e4\u00e4ni. Haltija pomppasi melkein nahoistaan, mets\u00e4hiiri vinkaisi ja uppoutui hankeen ja muut alkoivat hajaantua, <br>kunnes huomasivat puhujan olevan aivan tavallinen tonttu.<br><br>\u2013 Mutta meid\u00e4n-<br><br>\u2013 Ei muttia! Min\u00e4 olen t\u00e4m\u00e4n paikan kotitonttu, jotenka min\u00e4 olen se, joka kertoo mit\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n. Suippohattu risti k\u00e4tens\u00e4 ja tuijotti mets\u00e4nv\u00e4ke\u00e4 tuimasti.<br><br>\u2013 Noh, alkakaa kalppia!<br><br>\u2013 Ei. Meid\u00e4n yst\u00e4v\u00e4mme on tuolla sis\u00e4ll\u00e4, vankina! mets\u00e4nhaltija osoitti ikkunaan. Kotitonttu vilkaisi k\u00e4den osoittamaan suuntaan ja tuhahti.<br><br>\u2013 Tuo kuusi? Joka vuosihan he hakevat joulukuusen, ent\u00e4s sitten?<br><br>\u2013 Ent\u00e4s sitten? No sit\u00e4 sitten, ett\u00e4 tuo kuusi sattuu olemaan meid\u00e4n hyv\u00e4 yst\u00e4v\u00e4mme ja viel\u00e4 lohik\u00e4\u00e4rme!<br><br>\u2013 Tsk, lohik\u00e4\u00e4rme? Kyll\u00e4 min\u00e4 tiet\u00e4isin, jos minun talooni olisi tuotu lohik\u00e4\u00e4rme. Tyhm\u00e4n\u00e4k\u00f6 te minua pid\u00e4tte? kotitonttu alkoi k\u00e4yd\u00e4 k\u00e4rsim\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi. \u2013 Poistukaa, tai poistan teid\u00e4t alueeltani itse!<br><br>Mets\u00e4nhaltija tuijotti kotitonttua hetken, huokaisi ja viittoi muita seuraamaan. \u2013 Viel\u00e4 me lohik\u00e4\u00e4rmeen pelastamme, h\u00e4n sanoi.<br><br>(jatkuu\u2026)<br><br>- Amelia ja Sini<\/pre>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>1. Puusta pidemm\u00e4lle\u2013 Yy, kaa, koo, nee\u2026Lohik\u00e4\u00e4rme s\u00e4nt\u00e4si nietosten halki. Mets\u00e4nhaltija nojasi otsa kuusen karheaa runkoa vasten, ja oli sulkenut silm\u00e4ns\u00e4. Koko muu mets\u00e4nv\u00e4ki kapusi puiden koloihin ja kaivautui lumeen <a href=\"https:\/\/corpusry.fi\/index.php\/3-luukku-5\/\" class=\"more-link\">[&hellip;]<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":28,"featured_media":0,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"Layout":"","footnotes":""},"class_list":["entry","author-naaga-lotta2","post-2686","page","type-page","status-publish"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/corpusry.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/2686","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/corpusry.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/corpusry.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/corpusry.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/28"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/corpusry.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2686"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/corpusry.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/2686\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2689,"href":"https:\/\/corpusry.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/2686\/revisions\/2689"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/corpusry.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2686"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}