OI-zinen tekij\u00e4t keskustelevat julkaisustaan ja runojen kirjoittamisesta.<\/h1>\n<\/td>\n\nOI-zinen tekij\u00e4t keskustelevat julkaisustaan ja runojen kirjoittamisesta.<\/h1>\n
Kuva: Milka R\u00e4is\u00e4nen
\nTeksti: Mari Aarnipelto, Venla-Vanamo Asikainen, Saara Laakso, Anniina Meronen, Henri Nerg, Salla Partala, Milka R\u00e4is\u00e4nen, Riikka Simpura ja Tuomas Taskinen\n<\/p>\n
\nPerustimme OI-nimisen runozinen elokuussa 2017. Ensimm\u00e4inen numero, Ameba, ilmestyi marraskuussa, Ultramariini-lehti helmikuussa. T\u00e4t\u00e4 kirjoittaessa kolmas zine, Virhe, on viimeistelyvaiheessa. Lehden perustamisen tausta-ajatuksena oli tuoda lis\u00e4\u00e4 runoja maailmaan, miss\u00e4 olemme n\u00e4hd\u00e4kseni onnistuneet. Pienkustantamo Esterin Kirja otti zinen ilahduttavasti huomaansa, ja kaikkiaan kolmen ensimm\u00e4isen numeron tekemiseen on osallistunut 20 tekij\u00e4\u00e4. (RS) Ensimm\u00e4inen runojen editointitapaaminen, johon osallistuin, pidettiin yliopiston kirjaston ryhm\u00e4ty\u00f6tilassa. Oli ehk\u00e4 torstai-iltap\u00e4iv\u00e4, ja aukinaisesta ikkunasta kuului approon vaeltavien opiskelijoiden lauleskelua ja riemunkiljahduksia. Suljimme ikkunan ja keskityimme pohtimaan sit\u00e4, pit\u00e4isik\u00f6 sana \u201dkuin\u201d ottaa pois vai j\u00e4tt\u00e4\u00e4. Tarkoitus ei ole rakentaa vastakkainasettelua runouden ja opiskelijoiden juhlinnan v\u00e4lille, mutta tuo kontrastisuudessaan hauska hetki on j\u00e4\u00e4nyt mieleen. Sen j\u00e4lkeen on monet kerrat p\u00e4\u00e4ssyt uudelleen ihastelemaan samaa paneutuneisuutta ja aitoa kiinnostusta, jolla suhtaudumme toistemme runojen lukemiseen ja yhteisen kokonaisuuden kehitt\u00e4miseen. (MR) Tekstitapaamiset ovat olleet hurjan antoisia, hauskojakin. OI on mielest\u00e4ni ollut erinomainen kirjoittaja- ja editointikoulu, ja yksiss\u00e4 tuumin olemme pyrkineet korostamaan kunkin tekstin parhaita puolia. Pilkkujen kanssa on saanut peuhata luvan kanssa, oikein isommalla porukalla. Kirjoittajien erilaiset tyyli- ja v\u00e4limerkkimieltymykset ovat paljastuneet. Tiettyihin tekstuaalisiin seikkoihin, kuten vaikkapa kursiiveihin, liittyv\u00e4t antipatiat ovat my\u00f6s tulleet esiin ja niihin on voinut saada vertaistukea. (AM) Sellaiselle kirjoittajalle kuin min\u00e4, joka innostuu yhten\u00e4 iltana kirjoittelemaan jotain, j\u00e4tt\u00e4\u00e4 sen hetken huuman j\u00e4lkeen kesken, siirtyy uuteen juttuun ja unohtaa kaikki kymmenet vanhat projektit, OI-zine on osoittautunut mukavan toimivaksi, kun on ihmisi\u00e4 jotka potkivat Sallan sanoin lempe\u00e4sti takamukselle ja varoittavat, ett\u00e4 nyt runon idea uhkaa hukkua jonnekin. Olen yritt\u00e4nyt kirjoittaa runoni suhteellisen nopeasti ja kadottaa itseni niiden maailmaan, jotta niist\u00e4 ei ehtisi tulla mit\u00e4\u00e4n liian massiivista pahalla tavalla, ja koen sen toimineen eritt\u00e4in hyvin t\u00e4ll\u00e4 ty\u00f6skentely- ja julkaisualustalla. (HN)<\/p>\nAjatuksena on my\u00f6s ollut, ainakin minulla, ett\u00e4 zinen piiriss\u00e4 olisi mahdollista kokeilla erilaisia kirjoittamisen tapoja \u2013 tai vastaavasti kehitt\u00e4\u00e4 jotakin tietty\u00e4. Esimerkkin\u00e4 j\u00e4lkimm\u00e4isest\u00e4 k\u00e4y Venla-Vanamon ja Tuomaksen runodialogi, joka l\u00e4hti muotoutumaan ensimm\u00e4isest\u00e4 zinest\u00e4 mutta joka on versonut zinen ulkopuolellekin. (RS)<\/p>\n
Pid\u00e4n siit\u00e4, kuinka zinemuoto saa eri kirjoittajien tekstit kommunikoimaan toistensa kanssa. Kirjoitusvaiheen ollessa k\u00e4ynniss\u00e4 jokainen tavallaan ty\u00f6st\u00e4\u00e4 sellaista kokonaisuutta, josta ei tied\u00e4 viel\u00e4 juuri mit\u00e4\u00e4n. Ainakin itse olen pyrkinyt olemaan lukematta toisten runoja ennen omieni kirjoittamista, sill\u00e4 haluan yll\u00e4tty\u00e4 siit\u00e4, mit\u00e4 olemme tehneet ik\u00e4\u00e4n kuin erikseen, mutta silti yhdess\u00e4. Ja siit\u00e4 huolimatta aina jokin, usein yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4kin seikka on tuntunut sitovan eri kirjoittajien runoja yhteen. Olen my\u00f6s ihastunut zinejen ulkon\u00e4k\u00f6\u00f6n. Ne ovat kauniita ja s\u00f6p\u00f6j\u00e4 paitsi ideatasolla, my\u00f6s esinein\u00e4. (AM)<\/p>\n
Kahden zinen (Ameba ja Ultramariini) kuvittaminen oli hyvin hieno ja haastava kokemus. Koin, ett\u00e4 kuvitus ei ollut pieness\u00e4 sivuroolissa, vaan sille annettiin tilaa olla itsen\u00e4inen toimija, joka keskusteli zinen teeman ja tekstien kanssa. Tekemisen prosessissa (kirjoittajana ja kuvittajana) oli kiinnostava seurata, miten runojen kirjoittaminen ja kuvituskuvien rakentaminen erosivat toisistaan, muistuttivat toisiaan ja silloin t\u00e4ll\u00f6in kohtasivat risteyksiss\u00e4 heilauttaen nopeasti k\u00e4tt\u00e4\u00e4n. Kas, sin\u00e4kin t\u00e4\u00e4ll\u00e4, pohtimassa el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja kaikkea. (MA)<\/p>\n
Vieroksun useissa tapauksissa me-muotoa (erityisen kamala se on silloin, kun lukijaakin kutsutaan liittym\u00e4\u00e4n johonkin ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4iseen meihin: runoutemme tila, kirjallisuutemme kysymykset \u2013
\nkeiden meid\u00e4n?). Zinest\u00e4 puhuessa \u201dmeit\u00e4\u201d on kuitenkin ollut mahdotonta v\u00e4ltt\u00e4\u00e4. (RS)<\/p>\n
Suomen kieless\u00e4 me-muodon k\u00e4ytt\u00e4minen tuntuu erityisen painokkaalta, etenkin siksi ett\u00e4 puhutussa kieless\u00e4 on usein tapana piiloutua puolipassiivin taakse: \u201dme tehd\u00e4\u00e4n\u201d. Ja toki on liioittelua sanoa, ett\u00e4 olisimme tehneet kaiken kirjaimellisesti yksiss\u00e4 tuumin \u2013 onneksi, sill\u00e4 eri\u00e4v\u00e4t n\u00e4kemykset ja mielipiteet ovat pit\u00e4neet keskustelut virkein\u00e4 ja tekemisen mielekk\u00e4\u00e4n\u00e4. T\u00e4llainen tekemisen tapa on kannustanut dialogiin, joita ei olisi ilman moni\u00e4\u00e4nisyytt\u00e4, erilaisia runousk\u00e4sityksi\u00e4 ja toisistaan poikkeavia esteettisi\u00e4 n\u00e4kemyksi\u00e4. (AM)<\/p>\n<\/div>\n
![\"kuva](\"http:\/\/corpusry.fi\/wp-content\/uploads\/2018\/10\/naaga_zinekuva_skaalattu.jpeg\")
<\/p>\n
\nMinusta OI on ollut erityinen julkaisu runoutensa tasokkuuden lis\u00e4ksi siksi, ett\u00e4 se institutionaalisesti laskostuu kiehtovasti runouden eri julkaisumuotoihin. Viime syksyst\u00e4 asti Venla-Vanamo ja min\u00e4 olemme kirjoittaneet runodialogiamme yhteiseen runoteokseen t\u00e4hd\u00e4ten, mutta se ei ole ollut este runojen julkaisemiselle OI:ssa vaan pikemminkin kannustin. OI:n kautta on ollut kiinnostavaa antaa luettavaksi ty\u00f6n alla olevia runoja ja n\u00e4hd\u00e4 kuinka ne lehdess\u00e4 asettuvat omaan kontekstiinsa. Toisaalta taas Virheess\u00e4 ilmestyv\u00e4t dialogiset runomme eiv\u00e4t ole osa tulevan runoteoksen k\u00e4sikirjoitusta, ja n\u00e4in ne toimivatkin lis\u00e4lehtin\u00e4 tulevalle teokselle. (TT) Keskener\u00e4isyyden estetiikan eetos helmoissaan on ollut yh\u00e4 helpompaa my\u00f6s kirjoittaa \u2013 perfektionistiluonteeni vuoksi olen henk.koht. toisinaan kokenut haastavaksi saattaa kaunokirjallisia tekstej\u00e4ni valmiiksi (sic!) tai p\u00e4\u00e4st\u00e4 niiden kanssa eteenp\u00e4in. Zinerunoja ty\u00f6st\u00e4ess\u00e4 on ehk\u00e4 p\u00e4\u00e4ssyt l\u00e4hemm\u00e4s sen ajatuksen hyv\u00e4ksymist\u00e4 ja hy\u00f6dynt\u00e4mist\u00e4, ett\u00e4 tekstit eiv\u00e4t synny valmiina ja on aivan ok tuoda editointitapaamisiin jotakin sellaista, mik\u00e4 on osittain vasta tekeill\u00e4 \u2013 ja ett\u00e4 sellaista voi my\u00f6s julkaista, kun alusta on oikea. (AM)<\/p>\n
Kiehtova on my\u00f6s Virheess\u00e4 ilmestyv\u00e4 Harry Salmenniemen runo \u201dKorjauksia\u201d, joka koostuu h\u00e4nen uuteen Y\u00f6 ja lasi -runokirjaan oikolukuvaiheessa tehdyist\u00e4 korjauksista. Toimiessaan hyv\u00e4n\u00e4 julkaisualustana sek\u00e4 \u201dkeskener\u00e4isille\u201d teksteille ett\u00e4 teoskokonaisuuksien ulkopuolisille teksteille OI voikin laajentaa n\u00e4kemyst\u00e4mme intertekstuaalisuudesta ja p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 lukijan l\u00e4hemm\u00e4ksi tekstej\u00e4 prosessuaalisina, useiden kirjoitusversioiden kautta monistuvina olioina. (TT)<\/p>\n
Minusta olisi ihanaa, jos zinej\u00e4, varsinkin runouteen keskittyneit\u00e4, julkaistaisiin viel\u00e4 paljon enemm\u00e4n. Niit\u00e4 voisi vaihdella kadunkulmissa, ja niiden v\u00e4lille voisi synty\u00e4 dialogisia suhteita. Toki runozinej\u00e4 tulee vastaan, mutta voisi tulla useamminkin. Tehk\u00e4\u00e4 zinej\u00e4! Yksi innoittajamme on my\u00f6s Poesian vihkosarja, joka osoittaa, ettei runouden julkaisemiseen v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tarvita suuria aineellisia resursseja. Julkaisumuoto voi olla hyvinkin kevyt. (RS)<\/p>\n
N\u00e4en OI:n my\u00f6s hienona kanavana uusien kirjoittajien \u00e4\u00e4nien esiin tuomiselle. Ainakin Jyv\u00e4skyl\u00e4ss\u00e4 runouden kirjoittajia on valtava m\u00e4\u00e4r\u00e4 suhteessa runoja julkaisseisiin kirjoittajiin, ja t\u00e4t\u00e4 ep\u00e4suhtaa my\u00f6s OI onkin omalta osaltaan korjannut. En ala t\u00e4ss\u00e4 kohdin perustella enemp\u00e4\u00e4 seuraavaa v\u00e4itett\u00e4, mutta uskon, ett\u00e4 runous voi sit\u00e4 paremmin, mit\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n \u201drunoilijana\u201d oleminen merkitsee\u2026 (TT)<\/p>\n
Minullekin on ollut t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 OI on esine. Kuten n\u00e4ist\u00e4 kommenteista k\u00e4y ilmi, julkaisu on hyvin jyv\u00e4skyl\u00e4l\u00e4inen. Jos olisimme julkaisseet runot netiss\u00e4, olisimme voineet tavoittaa teoriassa kaikki maailman lukijat \u2013 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 niin ei tietenk\u00e4\u00e4n olisi tapahtunut. Tuntuu t\u00e4rke\u00e4lt\u00e4 tehd\u00e4 jotain hitaasti laajenevaa. Lis\u00e4ksi useassa eri kaupungissa el\u00e4m\u00e4ni aikana asuneena on sanottava, ett\u00e4 vastaavaa julkaisua ei olisi syntynyt t\u00e4ll\u00e4 intensiteetill\u00e4 ihan miss\u00e4 tahansa. (RS)<\/p>\n
Kun OI:ta perustettiin, kannatin ensin nettiversion julkaisua paperisen zinen rinnalla, koska ajattelin t\u00e4m\u00e4n olevan t\u00e4rke\u00e4\u00e4 sen kannalta, ett\u00e4 zine tavoittaisi my\u00f6s Jyv\u00e4skyl\u00e4n ulkopuolella asuvat lukijansa. Sittemmin olen todennut, ett\u00e4 zine saa t\u00e4rke\u00e4\u00e4 lis\u00e4arvoa siit\u00e4, ett\u00e4 se on olemassa vain paperisena, jolloin sen arvo tekij\u00f6iden k\u00e4sity\u00f6n\u00e4 ja olemus lokaalina jyv\u00e4skyl\u00e4l\u00e4isen\u00e4 luomuksena korostuu. T\u00e4m\u00e4 ei ole kuitenkaan est\u00e4nyt zinen levi\u00e4mist\u00e4 et\u00e4\u00e4mm\u00e4lle: esimerkiksi zinen ensimm\u00e4inen kestotilaaja asuu Kuopiossa. (TT)<\/p>\n
Tuntuu ihmeelliselt\u00e4 saada uusi zine k\u00e4siin. Vaikka kokonaisuus on tullut luettua jo ennen painoa useaan otteeseen, kuluu julkaisutapaaminen silti aina samoissa merkeiss\u00e4 \u2013 vihkoa pl\u00e4r\u00e4ten ja tuttuja runoja yh\u00e4 uudelleen lukien. On ihanaa p\u00e4\u00e4st\u00e4 levittelem\u00e4\u00e4n tuoretta zine\u00e4 ymp\u00e4riins\u00e4, kuljettaa sit\u00e4 mukana toisiin kaupunkeihin ja yll\u00e4tt\u00e4\u00e4 my\u00f6s runoja v\u00e4hemm\u00e4n lukevia tuttuja tuomisilla. Kun julkaisemisen j\u00e4lkeen l\u00e4htee yl\u00e4kaupungille, kannattaa reppuun varata pari vihkoa mukaan. Voi olla, ett\u00e4 joku runojen yst\u00e4v\u00e4 tulee nykim\u00e4\u00e4n hihasta. (MR)<\/p>\n
Jyv\u00e4skyl\u00e4ss\u00e4 runouden saralla todella p\u00f6hisee, mik\u00e4 ilahduttaa suunnattoman paljon. Runoklubit toki antavat matalan kynnyksen itseilmaisuun, mutta ziness\u00e4 on mahdollisuus my\u00f6s niille lavalle kykenem\u00e4tt\u00f6mille runoille (ja tekij\u00f6ille). Itse pid\u00e4n zineilyss\u00e4 sen anarkistisuudesta ja huolettomuudesta, mik\u00e4 ei est\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n intohimoista tekemisen meininki\u00e4. OI-zine\u00e4 on tehty ihailtavan p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisesti. (SP)<\/p>\n
Toki lavarunous on toiminut jo pitk\u00e4\u00e4n uusille kirjoittajille esiintulon paikkana, mutta etenkin runoteosten julkaisuun t\u00e4ht\u00e4\u00e4ville kirjoittajille mahdollisuus julkaista painettu runo on t\u00e4rke\u00e4, kuten my\u00f6s niille runoilijoille, joiden poetiikassa painottuu kirjoituksen materiaalisuus ja visuaalisuus. Performatiivisessa lavarunoudessa ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n voi tietenk\u00e4\u00e4n koskaan toteutua painetulle runoudelle keskeinen kirjoittajan ja lukijan yksityinen, hiljainen kohtaaminen, mik\u00e4 omaa kirjoittamistani paljon ajaa. Yht\u00e4 kaikki luulen, ett\u00e4 monilta OI:n tekij\u00f6ilt\u00e4 saadaan lukea viel\u00e4 kokonaisia runoteoksia, joko Esterin Kirjan tai jonkin muun kustantajan julkaisemina. (TT)<\/p>\n
OI-zinen kolmessa ensimm\u00e4isess\u00e4 numerossa julkaistut dialogikokonaisuutemme ja niiden osat ovat Tuomaksen sanoin kannustaneet ottamaan konkreettisia askeleita oman kaunokirjallisen kokonaisuuden julkaisemiseksi. Koen my\u00f6s vahvasti, ett\u00e4 ziness\u00e4 julkaistut tekstit ovat lievitt\u00e4neet oman k\u00e4denj\u00e4ljen n\u00e4kyv\u00e4ksi tekemiseen liittyv\u00e4\u00e4 ep\u00e4varmuuden tuskaa ja itsekritiikin viilt\u00e4v\u00e4\u00e4 veist\u00e4. Uskon, ett\u00e4 t\u00e4h\u00e4n on monien kanssakirjoittajien helppo yhty\u00e4. Keskener\u00e4isyyden estetiikka on n\u00e4hd\u00e4kseni eritt\u00e4in t\u00e4rke\u00e4 omakustanteisiin linkittyv\u00e4 premissi taiteenlajista ja ilmaisukeinosta riippumatta ja on hienoa, ett\u00e4 t\u00e4h\u00e4n on esimerkiksi OI:n kaltaisen zinen kautta mahdollisuus my\u00f6s runouden kautta itse\u00e4\u00e4n ilmaiseville. (VVA)<\/p>\n
Tykk\u00e4\u00e4n siit\u00e4, ett\u00e4 jokaisesta Oi-zinest\u00e4 l\u00f6ytyy punainen lanka, eik\u00e4 se ole mit\u00e4\u00e4n sekahedelm\u00e4soppaa. Se kertoo paljon tekij\u00f6ist\u00e4. Oi-zine on lis\u00e4ksi yhteis\u00f6llinen ja keskusteleva. Kuten v\u00e4h\u00e4n kaikessa, tarvitaan erilaisia kollektiiveja tasapainoittamaan nykyist\u00e4 individualismin hurmosta. Itselleni zine on hyv\u00e4 ”perseelle potkija”, joka viritt\u00e4\u00e4 ja pakottaa kirjoittamaan uutta teksti\u00e4 uusin tavoin. Sen kautta saa my\u00f6s kaipaamaansa palautetta ja kritiikki\u00e4. Toivoisin n\u00e4kev\u00e4ni tulevaisuudessa my\u00f6s zinej\u00e4, jotka keskittyisiv\u00e4t runokritiikkeihin \u2013 erityisesti omakustanteiden ja pienten julkaisijoiden teoksista. (SP)<\/p>\n
Minulle t\u00e4m\u00e4 pieni, piskuinen ja jo nyt kovin rakas OI-zine on edustanut ennen kaikkea kohtaamisia: erilaisten kirjoittajien, erilaisten runousk\u00e4sitysten, erilaisten kiinnostuksen kohteiden ja erilaisten tunteiden saattamista samaan tilaan. Kohtaaminen on toki ollut itselleni aivan erityisen l\u00e4heinen ja merkityksellinen teema viimeisen vajaan vuoden ajan, sill\u00e4 suurimman osan t\u00e4n\u00e4 aikana syntyneist\u00e4 runoistani olen kirjoittanut tiiviiss\u00e4 vuorovaikutuksessa Tuomaksen kanssa yhteens\u00e4 nelj\u00e4\u00e4n erilaiseen dialogiimme. Kohtaamiseen liittyy minun kohdallani my\u00f6s toisenlainen aspekti nyt kun vaihto-opiskelen t\u00e4m\u00e4n kev\u00e4\u00e4n Suomenlahden toisella puolella enk\u00e4 pysty ottamaan fyysisesti osaa zine-tapaamisiin. OI:n kautta olen tuntenut olevani jollain tapaa yhteydess\u00e4 kirjoittajiin hyvin konkreettisesti. Erityisesti ensimm\u00e4isen t\u00e4\u00e4ll\u00e4 viett\u00e4m\u00e4ni viikon aikana ilmestynyt OI #2 ilahdutti suunnattomasti kolahtaessaan ensimm\u00e4isen\u00e4 postina uuteen osoitteeseen tuoden kosolti tuttuutta silloiseen tunnetuiskuun. (VVA)<\/p>\n
Zine on julkaisualustana ihanan rento, mutta kyll\u00e4 tuolin selk\u00e4myksest\u00e4 muutama puremaj\u00e4lki l\u00f6ytyy, kun odotin valmista lehtist\u00e4 saapuvaksi. My\u00f6s se surrealismin m\u00e4\u00e4r\u00e4, mik\u00e4 julkkareissa p\u00f6yd\u00e4lle syntyv\u00e4st\u00e4 pienlehtialtaasta kumpusi, oli h\u00e4mment\u00e4v\u00e4, kaunis ja pikkuisen pelottava yht\u00e4 aikaa. (MA)<\/p>\n
T\u00e4rkeint\u00e4 onkin ollut se, mit\u00e4 muutkin ovat jo todenneet: ett\u00e4 OI-zine on toiminut sek\u00e4 rentona ty\u00f6pajameininkin\u00e4 ett\u00e4 oikeasti vakavasti otettavana ja laadukkaana runojulkaisuna. Uskon, ett\u00e4 on paljon runoilijoita, jotka tarvitsisivat t\u00e4m\u00e4n kaltaista ty\u00f6skentelytapaa sen sijaan, ett\u00e4 j\u00e4isiv\u00e4t py\u00f6rittelem\u00e4\u00e4n niit\u00e4 p\u00f6yt\u00e4laatikkoonsa. Toivottavasti meid\u00e4n zinemme kannustaisi ihmisi\u00e4 t\u00e4llaiseen kirjoittamiseen. (HN)<\/p>\n
Ajatus runokritiikkiin tai -keskusteluun keskittyv\u00e4st\u00e4 zinest\u00e4 on hyv\u00e4: mielest\u00e4ni kritiikki\u00e4 saisi ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n olla enemm\u00e4n ja se saisi olla keskustelevampaa. Aina tosin voi tietenkin vastaanottaa itse itsens\u00e4, kuten me ehk\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 v\u00e4h\u00e4n teemme? (RS)<\/p>\n
OI:ta on kiinnostavaa pohtia my\u00f6s vastaanoton n\u00e4k\u00f6kulmasta. Virallisen tason tiedotus zinest\u00e4 on ollut kirjaimellisesti olematonta: zinest\u00e4 ei ole nettiversiota eik\u00e4 sill\u00e4 ole omaa netti- tai Facebook-sivua. Sen sijaan tekij\u00e4t ovat tiedottaneet lehdist\u00e4 omilla tileill\u00e4\u00e4n sosiaalisessa mediassa, ja ainakin Ameba myytiin loppuun todella nopeasti. T\u00e4m\u00e4 havainnollistaa, kuinka luontevasti puskaradio tiedotuskanavana ja k\u00e4dest\u00e4 k\u00e4teen myyntitapana toimivat, mit\u00e4 nykyrunouteen tulee. (TT)<\/p>\n
OI-zine\u00e4 on saanut parilla kolikolla tai ilmaiseksi, kuten zinejulkaisun luonteeseen sopii. Meille on ollut apua siit\u00e4, ett\u00e4 zinest\u00e4 on tiedotettu S\u00e4hk\u00f6klubilla, ja Esterin Kirjan kautta zine on niin ik\u00e4\u00e4n saanut huomiota. (RS)<\/p>\n
Nimenomaan OI:n lokaalius, jyv\u00e4skyl\u00e4l\u00e4isyys, tuntuu olleen sen tekemisess\u00e4 ja vastaanotossa keskeist\u00e4. En tosin sanoisi, ett\u00e4 jyv\u00e4skyl\u00e4l\u00e4isyys erityisesti ilmenisi sis\u00e4ll\u00f6n tasolla: lehdess\u00e4 on toteutettu niin erilaisia poetiikkoja, ettei mist\u00e4\u00e4n \u201dkoulukunnasta\u201d voi puhua. Sen sijaan se, ett\u00e4 tekij\u00e4t ovat kauttaaltaan jyv\u00e4skyl\u00e4l\u00e4isi\u00e4 on ollut keskeist\u00e4. Tuntuu, ett\u00e4 internetin madallettua koko 2000-luvun maantieteellisi\u00e4 v\u00e4limatkoja marginaalikulttuurien yhteis\u00f6jen j\u00e4senten v\u00e4lill\u00e4 on paikallisuudesta tullut nyt taas kiinnostavampaa. T\u00e4t\u00e4 ei kuitenkaan pit\u00e4isi tulkita mielest\u00e4ni nurkkakuntaisena tai muutoin poissulkevana: pikemmin OI on esimerkki ja kannuste muille perustaa omia pienlehti\u00e4\u00e4n ja paikallisia pienyhteis\u00f6j\u00e4\u00e4n, kuten Riikka jo totesi. (TT)<\/p>\n
Tuli & Savu -runouslehden entinen p\u00e4\u00e4toimittaja Vesa Rantama kirjoitti Helsingin Sanomissa 4.10.2017 julkaistussa mielipidekirjoituksessaan ja vastineessaan Saska Saarikosken (HS Kolumni 29.9.2017) v\u00e4itteisiin \u201drunoilijan yksin\u00e4isyydest\u00e4\u201d, ett\u00e4 \u201dnykyrunous toimii ennen kaikkea yhteis\u00f6iss\u00e4 ja osallistaen\u201d ja \u201dnykyrunouden \u00e4\u00e4relle on varta vasten etsiydytt\u00e4v\u00e4 – ja monesti hiljennytt\u00e4v\u00e4\u201d. Muistan n\u00e4iden sanojen koskettaneen minua erityisen paljon, sill\u00e4 molempien kirjoitusten julkaisuajankohta sijoittui hyvin tiiviisti OI-zinen perustamisen ja ensimm\u00e4isen tekij\u00e4tapaamisen taitteeseen. N\u00e4hd\u00e4kseni juuri n\u00e4iss\u00e4 Rantaman sitaateissa kiteytyy my\u00f6s yksi OI-zinen upeimmista puolista. Hiljaisen yhdess\u00e4olon siet\u00e4misest\u00e4 ja \u00e4\u00e4nekk\u00e4\u00e4n yksinolon jakamisesta muille voi synty\u00e4 paitsi hedelm\u00e4llisi\u00e4 ja kauniita hetki\u00e4, ennen kaikkea t\u00e4rkeit\u00e4 oivalluksia siit\u00e4, mit\u00e4 runous voi kertoa todellisuusk\u00e4sityksist\u00e4mme, ep\u00e4varmasta maailmastamme ja alati muuttuvasta kielest\u00e4mme uusien kirjoittajien, lukijoiden ja heid\u00e4n kokemustensa kautta. (VVA)<\/p>\n
Luin tuon saman tekstin, josta Venla-Vanamo puhut. Nykyrunokentt\u00e4 on tosiaan monella tavalla yhteis\u00f6llinen ja nimenomaan osallistumiseen kutsuva. Kun Zine on k\u00e4dess\u00e4ni, katson aina ensimm\u00e4isen\u00e4, miten luonnosasteella olleet tekstit ovat jalostuneet ja tulleet osaksi tekstijatkumoa. Lukiessa voi konkreettisesti huomata, miten yksitt\u00e4inen runo saa merkityksi\u00e4 sen l\u00e4hell\u00e4 olevasta. Ehk\u00e4 runot toimivat kuin v\u00e4rit, ne n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t erilaisilta riippuen siit\u00e4, mit\u00e4 on vieress\u00e4. (SL)<\/p>\n<\/div>\n<\/td>\n<\/tr>\n<\/tbody>\n<\/table>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
OI-zinen tekij\u00e4t keskustelevat julkaisustaan ja runojen kirjoittamisesta. OI-zinen tekij\u00e4t keskustelevat julkaisustaan ja runojen kirjoittamisesta. Kuva: Milka R\u00e4is\u00e4nen Teksti: Mari Aarnipelto, Venla-Vanamo Asikainen, Saara Laakso, Anniina Meronen, Henri Nerg, Salla […]<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":0,"parent":33,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"Layout":"1c","footnotes":""},"class_list":["entry","author-maisa-virtanen","post-918","page","type-page","status-publish"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/corpusry.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/918","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/corpusry.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/corpusry.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/corpusry.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/corpusry.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=918"}],"version-history":[{"count":35,"href":"https:\/\/corpusry.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/918\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":964,"href":"https:\/\/corpusry.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/918\/revisions\/964"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/corpusry.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/33"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/corpusry.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=918"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}
OI-zinen tekij\u00e4t keskustelevat julkaisustaan ja runojen kirjoittamisesta.<\/h1>\n
Kuva: Milka R\u00e4is\u00e4nen
\nTeksti: Mari Aarnipelto, Venla-Vanamo Asikainen, Saara Laakso, Anniina Meronen, Henri Nerg, Salla Partala, Milka R\u00e4is\u00e4nen, Riikka Simpura ja Tuomas Taskinen\n<\/p>\n
Ajatuksena on my\u00f6s ollut, ainakin minulla, ett\u00e4 zinen piiriss\u00e4 olisi mahdollista kokeilla erilaisia kirjoittamisen tapoja \u2013 tai vastaavasti kehitt\u00e4\u00e4 jotakin tietty\u00e4. Esimerkkin\u00e4 j\u00e4lkimm\u00e4isest\u00e4 k\u00e4y Venla-Vanamon ja Tuomaksen runodialogi, joka l\u00e4hti muotoutumaan ensimm\u00e4isest\u00e4 zinest\u00e4 mutta joka on versonut zinen ulkopuolellekin. (RS)<\/p>\n
Pid\u00e4n siit\u00e4, kuinka zinemuoto saa eri kirjoittajien tekstit kommunikoimaan toistensa kanssa. Kirjoitusvaiheen ollessa k\u00e4ynniss\u00e4 jokainen tavallaan ty\u00f6st\u00e4\u00e4 sellaista kokonaisuutta, josta ei tied\u00e4 viel\u00e4 juuri mit\u00e4\u00e4n. Ainakin itse olen pyrkinyt olemaan lukematta toisten runoja ennen omieni kirjoittamista, sill\u00e4 haluan yll\u00e4tty\u00e4 siit\u00e4, mit\u00e4 olemme tehneet ik\u00e4\u00e4n kuin erikseen, mutta silti yhdess\u00e4. Ja siit\u00e4 huolimatta aina jokin, usein yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4kin seikka on tuntunut sitovan eri kirjoittajien runoja yhteen. Olen my\u00f6s ihastunut zinejen ulkon\u00e4k\u00f6\u00f6n. Ne ovat kauniita ja s\u00f6p\u00f6j\u00e4 paitsi ideatasolla, my\u00f6s esinein\u00e4. (AM)<\/p>\n
Kahden zinen (Ameba ja Ultramariini) kuvittaminen oli hyvin hieno ja haastava kokemus. Koin, ett\u00e4 kuvitus ei ollut pieness\u00e4 sivuroolissa, vaan sille annettiin tilaa olla itsen\u00e4inen toimija, joka keskusteli zinen teeman ja tekstien kanssa. Tekemisen prosessissa (kirjoittajana ja kuvittajana) oli kiinnostava seurata, miten runojen kirjoittaminen ja kuvituskuvien rakentaminen erosivat toisistaan, muistuttivat toisiaan ja silloin t\u00e4ll\u00f6in kohtasivat risteyksiss\u00e4 heilauttaen nopeasti k\u00e4tt\u00e4\u00e4n. Kas, sin\u00e4kin t\u00e4\u00e4ll\u00e4, pohtimassa el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja kaikkea. (MA)<\/p>\n
Vieroksun useissa tapauksissa me-muotoa (erityisen kamala se on silloin, kun lukijaakin kutsutaan liittym\u00e4\u00e4n johonkin ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4iseen meihin: runoutemme tila, kirjallisuutemme kysymykset \u2013
\nkeiden meid\u00e4n?). Zinest\u00e4 puhuessa \u201dmeit\u00e4\u201d on kuitenkin ollut mahdotonta v\u00e4ltt\u00e4\u00e4. (RS)<\/p>\n
Suomen kieless\u00e4 me-muodon k\u00e4ytt\u00e4minen tuntuu erityisen painokkaalta, etenkin siksi ett\u00e4 puhutussa kieless\u00e4 on usein tapana piiloutua puolipassiivin taakse: \u201dme tehd\u00e4\u00e4n\u201d. Ja toki on liioittelua sanoa, ett\u00e4 olisimme tehneet kaiken kirjaimellisesti yksiss\u00e4 tuumin \u2013 onneksi, sill\u00e4 eri\u00e4v\u00e4t n\u00e4kemykset ja mielipiteet ovat pit\u00e4neet keskustelut virkein\u00e4 ja tekemisen mielekk\u00e4\u00e4n\u00e4. T\u00e4llainen tekemisen tapa on kannustanut dialogiin, joita ei olisi ilman moni\u00e4\u00e4nisyytt\u00e4, erilaisia runousk\u00e4sityksi\u00e4 ja toisistaan poikkeavia esteettisi\u00e4 n\u00e4kemyksi\u00e4. (AM)<\/p>\n<\/div>\n
<\/p>\n
Minusta OI on ollut erityinen julkaisu runoutensa tasokkuuden lis\u00e4ksi siksi, ett\u00e4 se institutionaalisesti laskostuu kiehtovasti runouden eri julkaisumuotoihin. Viime syksyst\u00e4 asti Venla-Vanamo ja min\u00e4 olemme kirjoittaneet runodialogiamme yhteiseen runoteokseen t\u00e4hd\u00e4ten, mutta se ei ole ollut este runojen julkaisemiselle OI:ssa vaan pikemminkin kannustin. OI:n kautta on ollut kiinnostavaa antaa luettavaksi ty\u00f6n alla olevia runoja ja n\u00e4hd\u00e4 kuinka ne lehdess\u00e4 asettuvat omaan kontekstiinsa. Toisaalta taas Virheess\u00e4 ilmestyv\u00e4t dialogiset runomme eiv\u00e4t ole osa tulevan runoteoksen k\u00e4sikirjoitusta, ja n\u00e4in ne toimivatkin lis\u00e4lehtin\u00e4 tulevalle teokselle. (TT) Keskener\u00e4isyyden estetiikan eetos helmoissaan on ollut yh\u00e4 helpompaa my\u00f6s kirjoittaa \u2013 perfektionistiluonteeni vuoksi olen henk.koht. toisinaan kokenut haastavaksi saattaa kaunokirjallisia tekstej\u00e4ni valmiiksi (sic!) tai p\u00e4\u00e4st\u00e4 niiden kanssa eteenp\u00e4in. Zinerunoja ty\u00f6st\u00e4ess\u00e4 on ehk\u00e4 p\u00e4\u00e4ssyt l\u00e4hemm\u00e4s sen ajatuksen hyv\u00e4ksymist\u00e4 ja hy\u00f6dynt\u00e4mist\u00e4, ett\u00e4 tekstit eiv\u00e4t synny valmiina ja on aivan ok tuoda editointitapaamisiin jotakin sellaista, mik\u00e4 on osittain vasta tekeill\u00e4 \u2013 ja ett\u00e4 sellaista voi my\u00f6s julkaista, kun alusta on oikea. (AM)<\/p>\n
Kiehtova on my\u00f6s Virheess\u00e4 ilmestyv\u00e4 Harry Salmenniemen runo \u201dKorjauksia\u201d, joka koostuu h\u00e4nen uuteen Y\u00f6 ja lasi -runokirjaan oikolukuvaiheessa tehdyist\u00e4 korjauksista. Toimiessaan hyv\u00e4n\u00e4 julkaisualustana sek\u00e4 \u201dkeskener\u00e4isille\u201d teksteille ett\u00e4 teoskokonaisuuksien ulkopuolisille teksteille OI voikin laajentaa n\u00e4kemyst\u00e4mme intertekstuaalisuudesta ja p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 lukijan l\u00e4hemm\u00e4ksi tekstej\u00e4 prosessuaalisina, useiden kirjoitusversioiden kautta monistuvina olioina. (TT)<\/p>\n
Minusta olisi ihanaa, jos zinej\u00e4, varsinkin runouteen keskittyneit\u00e4, julkaistaisiin viel\u00e4 paljon enemm\u00e4n. Niit\u00e4 voisi vaihdella kadunkulmissa, ja niiden v\u00e4lille voisi synty\u00e4 dialogisia suhteita. Toki runozinej\u00e4 tulee vastaan, mutta voisi tulla useamminkin. Tehk\u00e4\u00e4 zinej\u00e4! Yksi innoittajamme on my\u00f6s Poesian vihkosarja, joka osoittaa, ettei runouden julkaisemiseen v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tarvita suuria aineellisia resursseja. Julkaisumuoto voi olla hyvinkin kevyt. (RS)<\/p>\n
N\u00e4en OI:n my\u00f6s hienona kanavana uusien kirjoittajien \u00e4\u00e4nien esiin tuomiselle. Ainakin Jyv\u00e4skyl\u00e4ss\u00e4 runouden kirjoittajia on valtava m\u00e4\u00e4r\u00e4 suhteessa runoja julkaisseisiin kirjoittajiin, ja t\u00e4t\u00e4 ep\u00e4suhtaa my\u00f6s OI onkin omalta osaltaan korjannut. En ala t\u00e4ss\u00e4 kohdin perustella enemp\u00e4\u00e4 seuraavaa v\u00e4itett\u00e4, mutta uskon, ett\u00e4 runous voi sit\u00e4 paremmin, mit\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n \u201drunoilijana\u201d oleminen merkitsee\u2026 (TT)<\/p>\n
Minullekin on ollut t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 OI on esine. Kuten n\u00e4ist\u00e4 kommenteista k\u00e4y ilmi, julkaisu on hyvin jyv\u00e4skyl\u00e4l\u00e4inen. Jos olisimme julkaisseet runot netiss\u00e4, olisimme voineet tavoittaa teoriassa kaikki maailman lukijat \u2013 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 niin ei tietenk\u00e4\u00e4n olisi tapahtunut. Tuntuu t\u00e4rke\u00e4lt\u00e4 tehd\u00e4 jotain hitaasti laajenevaa. Lis\u00e4ksi useassa eri kaupungissa el\u00e4m\u00e4ni aikana asuneena on sanottava, ett\u00e4 vastaavaa julkaisua ei olisi syntynyt t\u00e4ll\u00e4 intensiteetill\u00e4 ihan miss\u00e4 tahansa. (RS)<\/p>\n
Kun OI:ta perustettiin, kannatin ensin nettiversion julkaisua paperisen zinen rinnalla, koska ajattelin t\u00e4m\u00e4n olevan t\u00e4rke\u00e4\u00e4 sen kannalta, ett\u00e4 zine tavoittaisi my\u00f6s Jyv\u00e4skyl\u00e4n ulkopuolella asuvat lukijansa. Sittemmin olen todennut, ett\u00e4 zine saa t\u00e4rke\u00e4\u00e4 lis\u00e4arvoa siit\u00e4, ett\u00e4 se on olemassa vain paperisena, jolloin sen arvo tekij\u00f6iden k\u00e4sity\u00f6n\u00e4 ja olemus lokaalina jyv\u00e4skyl\u00e4l\u00e4isen\u00e4 luomuksena korostuu. T\u00e4m\u00e4 ei ole kuitenkaan est\u00e4nyt zinen levi\u00e4mist\u00e4 et\u00e4\u00e4mm\u00e4lle: esimerkiksi zinen ensimm\u00e4inen kestotilaaja asuu Kuopiossa. (TT)<\/p>\n
Tuntuu ihmeelliselt\u00e4 saada uusi zine k\u00e4siin. Vaikka kokonaisuus on tullut luettua jo ennen painoa useaan otteeseen, kuluu julkaisutapaaminen silti aina samoissa merkeiss\u00e4 \u2013 vihkoa pl\u00e4r\u00e4ten ja tuttuja runoja yh\u00e4 uudelleen lukien. On ihanaa p\u00e4\u00e4st\u00e4 levittelem\u00e4\u00e4n tuoretta zine\u00e4 ymp\u00e4riins\u00e4, kuljettaa sit\u00e4 mukana toisiin kaupunkeihin ja yll\u00e4tt\u00e4\u00e4 my\u00f6s runoja v\u00e4hemm\u00e4n lukevia tuttuja tuomisilla. Kun julkaisemisen j\u00e4lkeen l\u00e4htee yl\u00e4kaupungille, kannattaa reppuun varata pari vihkoa mukaan. Voi olla, ett\u00e4 joku runojen yst\u00e4v\u00e4 tulee nykim\u00e4\u00e4n hihasta. (MR)<\/p>\n
Jyv\u00e4skyl\u00e4ss\u00e4 runouden saralla todella p\u00f6hisee, mik\u00e4 ilahduttaa suunnattoman paljon. Runoklubit toki antavat matalan kynnyksen itseilmaisuun, mutta ziness\u00e4 on mahdollisuus my\u00f6s niille lavalle kykenem\u00e4tt\u00f6mille runoille (ja tekij\u00f6ille). Itse pid\u00e4n zineilyss\u00e4 sen anarkistisuudesta ja huolettomuudesta, mik\u00e4 ei est\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n intohimoista tekemisen meininki\u00e4. OI-zine\u00e4 on tehty ihailtavan p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisesti. (SP)<\/p>\n
Toki lavarunous on toiminut jo pitk\u00e4\u00e4n uusille kirjoittajille esiintulon paikkana, mutta etenkin runoteosten julkaisuun t\u00e4ht\u00e4\u00e4ville kirjoittajille mahdollisuus julkaista painettu runo on t\u00e4rke\u00e4, kuten my\u00f6s niille runoilijoille, joiden poetiikassa painottuu kirjoituksen materiaalisuus ja visuaalisuus. Performatiivisessa lavarunoudessa ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n voi tietenk\u00e4\u00e4n koskaan toteutua painetulle runoudelle keskeinen kirjoittajan ja lukijan yksityinen, hiljainen kohtaaminen, mik\u00e4 omaa kirjoittamistani paljon ajaa. Yht\u00e4 kaikki luulen, ett\u00e4 monilta OI:n tekij\u00f6ilt\u00e4 saadaan lukea viel\u00e4 kokonaisia runoteoksia, joko Esterin Kirjan tai jonkin muun kustantajan julkaisemina. (TT)<\/p>\n
OI-zinen kolmessa ensimm\u00e4isess\u00e4 numerossa julkaistut dialogikokonaisuutemme ja niiden osat ovat Tuomaksen sanoin kannustaneet ottamaan konkreettisia askeleita oman kaunokirjallisen kokonaisuuden julkaisemiseksi. Koen my\u00f6s vahvasti, ett\u00e4 ziness\u00e4 julkaistut tekstit ovat lievitt\u00e4neet oman k\u00e4denj\u00e4ljen n\u00e4kyv\u00e4ksi tekemiseen liittyv\u00e4\u00e4 ep\u00e4varmuuden tuskaa ja itsekritiikin viilt\u00e4v\u00e4\u00e4 veist\u00e4. Uskon, ett\u00e4 t\u00e4h\u00e4n on monien kanssakirjoittajien helppo yhty\u00e4. Keskener\u00e4isyyden estetiikka on n\u00e4hd\u00e4kseni eritt\u00e4in t\u00e4rke\u00e4 omakustanteisiin linkittyv\u00e4 premissi taiteenlajista ja ilmaisukeinosta riippumatta ja on hienoa, ett\u00e4 t\u00e4h\u00e4n on esimerkiksi OI:n kaltaisen zinen kautta mahdollisuus my\u00f6s runouden kautta itse\u00e4\u00e4n ilmaiseville. (VVA)<\/p>\n
Tykk\u00e4\u00e4n siit\u00e4, ett\u00e4 jokaisesta Oi-zinest\u00e4 l\u00f6ytyy punainen lanka, eik\u00e4 se ole mit\u00e4\u00e4n sekahedelm\u00e4soppaa. Se kertoo paljon tekij\u00f6ist\u00e4. Oi-zine on lis\u00e4ksi yhteis\u00f6llinen ja keskusteleva. Kuten v\u00e4h\u00e4n kaikessa, tarvitaan erilaisia kollektiiveja tasapainoittamaan nykyist\u00e4 individualismin hurmosta. Itselleni zine on hyv\u00e4 ”perseelle potkija”, joka viritt\u00e4\u00e4 ja pakottaa kirjoittamaan uutta teksti\u00e4 uusin tavoin. Sen kautta saa my\u00f6s kaipaamaansa palautetta ja kritiikki\u00e4. Toivoisin n\u00e4kev\u00e4ni tulevaisuudessa my\u00f6s zinej\u00e4, jotka keskittyisiv\u00e4t runokritiikkeihin \u2013 erityisesti omakustanteiden ja pienten julkaisijoiden teoksista. (SP)<\/p>\n
Minulle t\u00e4m\u00e4 pieni, piskuinen ja jo nyt kovin rakas OI-zine on edustanut ennen kaikkea kohtaamisia: erilaisten kirjoittajien, erilaisten runousk\u00e4sitysten, erilaisten kiinnostuksen kohteiden ja erilaisten tunteiden saattamista samaan tilaan. Kohtaaminen on toki ollut itselleni aivan erityisen l\u00e4heinen ja merkityksellinen teema viimeisen vajaan vuoden ajan, sill\u00e4 suurimman osan t\u00e4n\u00e4 aikana syntyneist\u00e4 runoistani olen kirjoittanut tiiviiss\u00e4 vuorovaikutuksessa Tuomaksen kanssa yhteens\u00e4 nelj\u00e4\u00e4n erilaiseen dialogiimme. Kohtaamiseen liittyy minun kohdallani my\u00f6s toisenlainen aspekti nyt kun vaihto-opiskelen t\u00e4m\u00e4n kev\u00e4\u00e4n Suomenlahden toisella puolella enk\u00e4 pysty ottamaan fyysisesti osaa zine-tapaamisiin. OI:n kautta olen tuntenut olevani jollain tapaa yhteydess\u00e4 kirjoittajiin hyvin konkreettisesti. Erityisesti ensimm\u00e4isen t\u00e4\u00e4ll\u00e4 viett\u00e4m\u00e4ni viikon aikana ilmestynyt OI #2 ilahdutti suunnattomasti kolahtaessaan ensimm\u00e4isen\u00e4 postina uuteen osoitteeseen tuoden kosolti tuttuutta silloiseen tunnetuiskuun. (VVA)<\/p>\n
Zine on julkaisualustana ihanan rento, mutta kyll\u00e4 tuolin selk\u00e4myksest\u00e4 muutama puremaj\u00e4lki l\u00f6ytyy, kun odotin valmista lehtist\u00e4 saapuvaksi. My\u00f6s se surrealismin m\u00e4\u00e4r\u00e4, mik\u00e4 julkkareissa p\u00f6yd\u00e4lle syntyv\u00e4st\u00e4 pienlehtialtaasta kumpusi, oli h\u00e4mment\u00e4v\u00e4, kaunis ja pikkuisen pelottava yht\u00e4 aikaa. (MA)<\/p>\n
T\u00e4rkeint\u00e4 onkin ollut se, mit\u00e4 muutkin ovat jo todenneet: ett\u00e4 OI-zine on toiminut sek\u00e4 rentona ty\u00f6pajameininkin\u00e4 ett\u00e4 oikeasti vakavasti otettavana ja laadukkaana runojulkaisuna. Uskon, ett\u00e4 on paljon runoilijoita, jotka tarvitsisivat t\u00e4m\u00e4n kaltaista ty\u00f6skentelytapaa sen sijaan, ett\u00e4 j\u00e4isiv\u00e4t py\u00f6rittelem\u00e4\u00e4n niit\u00e4 p\u00f6yt\u00e4laatikkoonsa. Toivottavasti meid\u00e4n zinemme kannustaisi ihmisi\u00e4 t\u00e4llaiseen kirjoittamiseen. (HN)<\/p>\n
Ajatus runokritiikkiin tai -keskusteluun keskittyv\u00e4st\u00e4 zinest\u00e4 on hyv\u00e4: mielest\u00e4ni kritiikki\u00e4 saisi ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n olla enemm\u00e4n ja se saisi olla keskustelevampaa. Aina tosin voi tietenkin vastaanottaa itse itsens\u00e4, kuten me ehk\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 v\u00e4h\u00e4n teemme? (RS)<\/p>\n
OI:ta on kiinnostavaa pohtia my\u00f6s vastaanoton n\u00e4k\u00f6kulmasta. Virallisen tason tiedotus zinest\u00e4 on ollut kirjaimellisesti olematonta: zinest\u00e4 ei ole nettiversiota eik\u00e4 sill\u00e4 ole omaa netti- tai Facebook-sivua. Sen sijaan tekij\u00e4t ovat tiedottaneet lehdist\u00e4 omilla tileill\u00e4\u00e4n sosiaalisessa mediassa, ja ainakin Ameba myytiin loppuun todella nopeasti. T\u00e4m\u00e4 havainnollistaa, kuinka luontevasti puskaradio tiedotuskanavana ja k\u00e4dest\u00e4 k\u00e4teen myyntitapana toimivat, mit\u00e4 nykyrunouteen tulee. (TT)<\/p>\n
OI-zine\u00e4 on saanut parilla kolikolla tai ilmaiseksi, kuten zinejulkaisun luonteeseen sopii. Meille on ollut apua siit\u00e4, ett\u00e4 zinest\u00e4 on tiedotettu S\u00e4hk\u00f6klubilla, ja Esterin Kirjan kautta zine on niin ik\u00e4\u00e4n saanut huomiota. (RS)<\/p>\n
Nimenomaan OI:n lokaalius, jyv\u00e4skyl\u00e4l\u00e4isyys, tuntuu olleen sen tekemisess\u00e4 ja vastaanotossa keskeist\u00e4. En tosin sanoisi, ett\u00e4 jyv\u00e4skyl\u00e4l\u00e4isyys erityisesti ilmenisi sis\u00e4ll\u00f6n tasolla: lehdess\u00e4 on toteutettu niin erilaisia poetiikkoja, ettei mist\u00e4\u00e4n \u201dkoulukunnasta\u201d voi puhua. Sen sijaan se, ett\u00e4 tekij\u00e4t ovat kauttaaltaan jyv\u00e4skyl\u00e4l\u00e4isi\u00e4 on ollut keskeist\u00e4. Tuntuu, ett\u00e4 internetin madallettua koko 2000-luvun maantieteellisi\u00e4 v\u00e4limatkoja marginaalikulttuurien yhteis\u00f6jen j\u00e4senten v\u00e4lill\u00e4 on paikallisuudesta tullut nyt taas kiinnostavampaa. T\u00e4t\u00e4 ei kuitenkaan pit\u00e4isi tulkita mielest\u00e4ni nurkkakuntaisena tai muutoin poissulkevana: pikemmin OI on esimerkki ja kannuste muille perustaa omia pienlehti\u00e4\u00e4n ja paikallisia pienyhteis\u00f6j\u00e4\u00e4n, kuten Riikka jo totesi. (TT)<\/p>\n
Tuli & Savu -runouslehden entinen p\u00e4\u00e4toimittaja Vesa Rantama kirjoitti Helsingin Sanomissa 4.10.2017 julkaistussa mielipidekirjoituksessaan ja vastineessaan Saska Saarikosken (HS Kolumni 29.9.2017) v\u00e4itteisiin \u201drunoilijan yksin\u00e4isyydest\u00e4\u201d, ett\u00e4 \u201dnykyrunous toimii ennen kaikkea yhteis\u00f6iss\u00e4 ja osallistaen\u201d ja \u201dnykyrunouden \u00e4\u00e4relle on varta vasten etsiydytt\u00e4v\u00e4 – ja monesti hiljennytt\u00e4v\u00e4\u201d. Muistan n\u00e4iden sanojen koskettaneen minua erityisen paljon, sill\u00e4 molempien kirjoitusten julkaisuajankohta sijoittui hyvin tiiviisti OI-zinen perustamisen ja ensimm\u00e4isen tekij\u00e4tapaamisen taitteeseen. N\u00e4hd\u00e4kseni juuri n\u00e4iss\u00e4 Rantaman sitaateissa kiteytyy my\u00f6s yksi OI-zinen upeimmista puolista. Hiljaisen yhdess\u00e4olon siet\u00e4misest\u00e4 ja \u00e4\u00e4nekk\u00e4\u00e4n yksinolon jakamisesta muille voi synty\u00e4 paitsi hedelm\u00e4llisi\u00e4 ja kauniita hetki\u00e4, ennen kaikkea t\u00e4rkeit\u00e4 oivalluksia siit\u00e4, mit\u00e4 runous voi kertoa todellisuusk\u00e4sityksist\u00e4mme, ep\u00e4varmasta maailmastamme ja alati muuttuvasta kielest\u00e4mme uusien kirjoittajien, lukijoiden ja heid\u00e4n kokemustensa kautta. (VVA)<\/p>\n
Luin tuon saman tekstin, josta Venla-Vanamo puhut. Nykyrunokentt\u00e4 on tosiaan monella tavalla yhteis\u00f6llinen ja nimenomaan osallistumiseen kutsuva. Kun Zine on k\u00e4dess\u00e4ni, katson aina ensimm\u00e4isen\u00e4, miten luonnosasteella olleet tekstit ovat jalostuneet ja tulleet osaksi tekstijatkumoa. Lukiessa voi konkreettisesti huomata, miten yksitt\u00e4inen runo saa merkityksi\u00e4 sen l\u00e4hell\u00e4 olevasta. Ehk\u00e4 runot toimivat kuin v\u00e4rit, ne n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t erilaisilta riippuen siit\u00e4, mit\u00e4 on vieress\u00e4. (SL)<\/p>\n<\/div>\n<\/td>\n<\/tr>\n<\/tbody>\n<\/table>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
OI-zinen tekij\u00e4t keskustelevat julkaisustaan ja runojen kirjoittamisesta. OI-zinen tekij\u00e4t keskustelevat julkaisustaan ja runojen kirjoittamisesta. Kuva: Milka R\u00e4is\u00e4nen Teksti: Mari Aarnipelto, Venla-Vanamo Asikainen, Saara Laakso, Anniina Meronen, Henri Nerg, Salla […]<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":0,"parent":33,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"Layout":"1c","footnotes":""},"class_list":["entry","author-maisa-virtanen","post-918","page","type-page","status-publish"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/corpusry.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/918","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/corpusry.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/corpusry.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/corpusry.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/corpusry.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=918"}],"version-history":[{"count":35,"href":"https:\/\/corpusry.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/918\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":964,"href":"https:\/\/corpusry.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/918\/revisions\/964"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/corpusry.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/33"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/corpusry.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=918"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}