Sanataiteen tuntiopettajuudesta opiskelujen ohella

Juttu on kirjoitettu keväällä 2017. 

Teksti ja kuvat: Anna Pulkkinen

Opiskelen viidettä vuotta kirjallisuutta äidinkielen opettajalinjalla ja opetan tuntiopettajan nimikkeellä Jyväskylän kansalaisopiston sanataidekoulussa. Tuntiopettajan työ tupsahti elämääni yllättäen, kun suoritin viime vuonna aineenopettajan pedagogiset opinnot, joihin kuului soveltava harjoittelu vapaavalintaisessa paikassa. Luovista ja toiminnallisista kirjoittamisen opetuksen menetelmistä kiinnostuneena hain harjoittelupaikkaa Jyväskylän kansalaisopiston sanataidekoulusta, joka on osa tasolta tasolle etenevää taiteen perusopetusta. Harjoittelun aloittaessani en oikein tiennyt, mitä kaikkea sanataideopetus oikeastaan voikaan olla, joten harjoittelu tutustutti minut uudenlaiseen oppimis- ja opetusympäristöön, jossa luovuus, mielikuvitus ja leikki kuljettavat kirjoittamisen opetusta eteenpäin.

Harjoittelupaikan valinta osui nappiin, sillä sanataidekoulussa tarvittiin uusia tuntiopettajia ja minulta kysyttiin suoraan, kiinnostaisiko minua kyseinen työ. Hain tuntiopettajan paikkaa vaaditulla hakemuksella ja sain pian ilmoituksen, että paikka on minun, jos edelleen kiinnostaa. Totta kai edelleen kiinnosti!

Olen opettanut sanataidekoulussa reilu puoli vuotta. Opetan kerran viikossa 8–9-vuotiaiden sekä 10–12-vuotiaiden sanataideryhmiä, joten työ sopii aikataulullisesti opintojen ja graduprosessin ohelle. Sanataideopettajan työ on vaatinut paljon opettelua opetuksen sisällön ja muodon suunnittelussa sekä oman ohjaaja-/opettajaroolini pohtimista. Parasta työssä on sanataiteesta innostuneet lapset, joiden luovuus, mielikuvitus ja energisyys vievät opetusta eteenpäin. Lisäksi olen saanut paljon tukea muilta sanataiteen tuntiopettajilta, joiden kanssa jaamme ideoita ja opetustyön herättämiä tunteita.

Sanataideopetuksen suunnittelua ohjaa Taiteen perusopetuksen opetussuunnitelma, joka asettaa tavoitteet tuntien sisällölle. Tavallisesti sanataidetunneilla kerrotaan yhteisesti suullisia tarinoita, etsitään kertomusten aineksia ympäristöstä ja omia aisteja havainnoiden, kirjoitetaan eri tekstejä, leikitään sekä vinkataan ja luetaan kirjoja. Mitä nuorempia oppilaat ovat, sitä toiminnallisemmin ja leikillisemmin sanataidetta lähestytään. Vaikka opetuksessa hyödynnetään muitakin taiteenlajeja, on tavoitteena aina tuottaa jonkinlainen teksti; monipuolistaa lasten sanallista ja kirjallista ilmaisukykyä sekä tutkia yhdessä kielen ja mielikuvituksen mahdollisuuksia.

Sanataiteen kenttä on hajautunut ja osin epämääräinenkin, mikä ilmenee jo sanataide-käsitteen monitulkintaisuudessa. Sanataiteen opetus jäsentynee kuitenkin lähivuosina, sillä Taiteen perusopetuksen uusi opetussuunnitelma on tekeillä ja astuu voimaan vuonna 2018. Toisaalta epämääräisyydestä on myös hyötyä: sanataideopettajalle tai -ohjaajalle ei ole olemassa tiukkoja pätevyysvaatimuksia, joten alalle voi päätyä hyvin erilaisista opiskelu- ja työtaustoista. Pedagogisista opinnoista on kuitenkin etua, sillä alalla tarvitaan pedagogisesti päteviä osaajia.

Sanataideohjaajan tai -opettajan työn moninaisuudesta voit lukea lisää Päivi Haanpään (2015) teoksesta Sanataideohjaajan opas.

Linkkejä:

Jyväskylän kansalaisopiston sanataidekoulun Facebook-sivut: https://www.facebook.com/Jyv%C3%A4skyl%C3%A4n-kansalaisopiston-sanataidekoulu-1017250361632613/