11. Luukku

Puheenjohtajaltamme Sannilta runo!


Minä tunnen sen

Maan joka ikisen hengenvedon

silloinkin kun makaan polvet verillä vasten asfalttia.

Se viiltää vasten ihoani lempeänä kuiskauksena.

Tunnen meren soinnut

ja sen rytmin.

Sen kuinka aallot hakkaavat kallion seinämään

ja vaipuvat sitten ikihiljaisuuteen.

En valitse polkua

joka jakautuu kahteen

kolmeen

neljään

vaan teen oman tieni

sinne

tänne

alas ja ylös

revin vielä tähdetkin taivaalta ennen kuin vaivun  maan multaan.