– Kulkue –
”Laita seppele päähän, kulkue lähtee kohta.”
Pyörittelen kuusennauhaseppelettä käsissäni. Se ei ole yhtä kaunis tai kimalteleva mitä ystävälläni, sillä hänellä on vaaleat hiukset ja kauniit kasvot.
Oikeastaan ”seppele” on ehkä väärä sana kuvaamaan tuota pistelevää kapinetta. Se on rakennettu halvasta hiuspannasta ja koristenauhasta liimaamalla. Meille kaikille jaettiin joulunauhaa ja ohjeet pannan rakentamiseen, sillä olisi ollut epäreilua jättää ruskeahiuksiset kulkueen ulkopuolelle vain sen takia, ettemme ole enkeleitä. Minun ystäväni on enkeliäkin kauniimpi, päästä varpaisiin valkoisessa ja hempeä hymy huulillaan. Kuvasta puuttuu enää siivet, sillä hänen erikoisseppeleensä on kultaa ja hopeaa ja isoja kynttilöitä täynnä.
Minä olen hieman kateellinen, sillä hän osaa myös laulaa kauniisti.
”Sido tää mulle, en saa tarpeeks tiukkaa solmua.”
Kouluavustaja kumartuu sitomaan punaista vyönauhaa, ja ystäväni katsoo tärkeän oloisena saattojoukkojaan. Painan seppeleen päähäni ja yritän hymyillä. Tämä on tärkeä hetki paitsi hänelle, koko Kumpareen koulun kakkosluokalle. Vain me, koulun vanhimmat oppilaat, saamme olla Lucia-kulkueessa.
Jonon perällä pari B-luokan poikaa alkaa leikkiä tähtisauvoilla.
”Nyt pojat pulinat pois ja katse eteen! Veeti, laita hattu päähän kunnolla.”
Toinen pojista nyrpistää nenäänsä ja vetää kartiomallisen hatun pois silmiltään. Kun kouluavustajan silmä välttää, hän irvistää ja huitoo sauvallaan tämän perään – se saa molemmat pojat hihittämään. Kouluavustaja kurtistaa kulmiaan ja sinkoaa tuiman katseen kohti poikia. Molemmat hiljenevät.
Minulla ei ole sauvaa vaan kynttilä. Painan kynttilän pohjassa olevasta napista, ja muovinen liekki alkaa väpättää heikkoa valoa. Kouluavustaja palaa luoksemme ja sytyttää ystäväni seppeleen kynttilät. Ne ovat oikeita, vain Lucialle varattuja.
Opettaja yskäisee salissa mikrofoniin ja aloittaa: ”Kolmastoista joulukuuta on ollut satoja vuosia juhlapäivä naapurimaassamme Ruotsissa. On vuoden pimein aika, ja ihmiset odottavat Pyhää Luciaa. Kerrotaan, että Lucia saapuu enkelityttöineen ja tähtipoikineen tuomaan iloa ja valoa maailmaan…”
”Jännittääkö sua?”
Käännän katseeni ja näen ystäväni tarkkailevan minua. Kohautan olkiani. Hän on joukon johtaja, en minä. Seuraajan täytyy vain kulkea sinne, minne Lucia hänet vie.
”Ei muakaan”, ystäväni vastaa.
Huomaan, että kynttilä hänen käsissään tärisee. Aitojen kynttilöiden liekit humahtavat, kun hän kääntyy takaisin juhlasalin sisäänkäyntiä kohti. Aion sanoa jotain, mutta samassa opettajan puhe loppuu:
”…Hiljentykäämme kuuntelemaan, kun hänen kulkueensa saapuu.”
Kouluavustaja laskee: ”Yy, kaa, koo…” Kulkue nytkähtää liikkeelle.
Hummm… Hummm…
Hummm… Hummm…
Laulumme alkaa hiljaisella huminalla, joka voimistuu askel askeleelta. Seuraan ystäväni selkää ja astun saliin. Siis aion astua, sillä huomaan, että ystäväni horjuu kynnyksen edessä. Koko jono pysähtyy, ja joku kuiskaa kovaäänisesti jonon perältä: ”Miksi me pysähdyttiin?”
Tartun ystävääni hihasta. Kukaan ei huomaa, kun kuiskaan hänelle:
”Me tullaan perässä.”
Ystäväni vetää syvään henkeä ja astuu eteenpäin.
Taivaalla tähtivyö, kirkkaana loistaa.
Viestiä jouluyön, tuikkeensa toistaa.
Taivainen kirkastus, riemuisa julistus.
Kynttilät syttyy, kynttilät syttyy.
Taivainen kirkkaus, riemuista julistus.
Kynttilät syttyy, kynttilät syttyy.
Vanhempien katseet pyyhkivät kulkueen yli, kun se saapuu saliin. Jokainen etsii omaa lastaan, ja hymyilee löytäessään sen. Esillä on monta pokkaria ja videokameraa, ja muutama Nokian kännykkä. Isä ja äiti ovat takarivissä, ja pikkuveli vilkuttaa etupenkin eskareiden joukosta. Ystävänikin vanhemmat ovat paikalla, tosin salin eri laidoilla.
Minä kuljen eteenpäin ja tunnen, miten talven pimeys väistyy edessämme. Saattuettamme johtaa Lucia, mutta tarvitaan monia, jotta valo voi voittaa. Kukaan ei ole tarpeeksi vahva toimiakseen yksin, ei edes Lucia. Siksi me kaikki, minä, ystäväni ja koko tämä kulkue, olemme yhdessä valon tuojia.
Asetumme riviksi yleisön eteen. Huomaan, että kateuteni on kadonnut. Se kai suli matkan varrella, hukkui iloon ja valoon.
Sankta Lucia, ljusklara hägring,
sprid i vår vinternatt glans av din fägring.
Drömmar med vingesus under oss sia,
tänd dina vita ljus, Sankta Lucia.
Drömmar med vingesus under os sia,
tänd dina vita ljus, Sankta Lucia.
– Uninen ajattelija