Lumi. Se on vain vettä toisessa olomuodossa. Ja silti sitä tekee jostain syystä mieli syödä. Varmaankin sen ulkomuoto on vain niin herkullisen näköinen, muistuttaa jotain hattaraa tai jäätelöä, vaikka se ei kuitenkaan maistu niiden tavoin makealta. Vesi vaikuttaisi olevan ihmisille vähän niin kuin peruna: sitä on syötävä monessa eri muodossa. Siinä missä syömme perunoita esimerkiksi sellaisenaan, perunamuusina sekä ranskalaisina, haluamme juoda tai syödä myös vettä niin sellaisenaan kuin myös jäänä ja lumena.
Halu maistaa lunta iski minuun ensimmäisen kerran ollessani lapsi, joten äitini opetti tällöin minulle, miten voisin toteuttaa tämän haluni mahdollisimman turvallisesti. Voi olla, ettei lumen syöminen kuitenkaan ole koskaan täysin järkevää. Siitä voi helposti löytyä kaikenlaisia haitallisia pöpöjä, joita ei ole tarkoitettu syötäväksi! Mutta jos välttämättä haluat maistaa tuota näin talvisaikaan ulkoa löytyvää kaunista, hattaraa muistuttavaa veden olomuotoa, niin näillä neuvoilla teet sen mahdollisimman turvallisesti.
Varmasti meille kaikille on itsestäänselvää, että keltaista lunta ei sovi syödä. Lienee sanomattakin selvää, miksi. Myöskään ruskean lumen, jonka väri tulee kaikenlaisesta kurasta, syöminen ei ole hyvä idea, vaikka se näyttääkin hieman joltain herkulliselta kinuskijäätelöltä. Kaikista turvallisinta lunta syötäväksi on lumi, joka on mahdollisimman puhdasta. Ja kaikista puhtainta lunta on tietenkin vastasatanut lumi. Joten mikäli mielesi tekee maistaa lunta, ei muuta kuin seuraavaa lumisadetta odottamaan!
Hyvä nyrkkisääntö lumen syömiseen on siis, että syö aina mahdollisimman puhdasta lunta. Ja ei muuta kuin hyvää ruokahalua!
-Mikaela