Joulun viettoa tonttujen matkassa
Jo 1400 -luvulla on uskottu taikaolentoihin, jotka suojelivat kotia.Kodinhaltijan, eli tontun, näkeminen saattoi olla vaikeaa, koska se osasi muuttua näkymättömäksi.
Ihminen rakensi talonsa pihalle, jonne kotitonttu asettui asumaan. Tontusta tuli talon henki, joka piti huolta talosta. Talon henki kuvasti paikan luonnetta. Ihmisen asuessa talossa, muodostui tontun ja ihmisen välille erityinen suhde. Kun paikasta tuli tuttu ihmiselle, muuttui se kotoisaksi. Suomenruotsalaisilla on ollut tapana sanoa “Hyvää päivää” tai “Hyvää iltaa” kotiin eli tupaan, navettaan tai saunaan mentäessä. Tämä on ollut tapana Ruotsissa ja Norjassa.
Aidalla suljettu piha koostui usein erilaisista rakennuksista. Mitä enemmän rakennuksia pihassa oli, sitä vaikeampi yhden tontun oli pitää huolta koko pihasta. Sen takia tarvittiin erilaisia tonttuja. Jokaisessa pihan rakennuksessa saattoi olla oma tonttu. Talon tonttu kulki pihassa ja tarkisti, että paikat olivat kunnossa. Navettatonttu oli navetassa ja huolehti siellä, että kaikki oli eläimillä niin kuin pitää. Riihitonttu vahti riihessä viljaa ja piti viljan kuivana. Saunatonttu huolehti saunasta. Myöhemmin tuli vielä joulutonttu.
Tontut eivät voineet sietää epäjärjestystä. Talossa piti elää siististi ja kohtuullisesti. Esimerkiksi saunatonttu vahti, ettei saunassa meluttu. Piti käyttäytyä kiltisti ja kunnolla. Tontut opettivat, että ihmisten pitää ottaa toiset ihmiset huomioon. Ihmisillä oli tapana laittaa ruokaa tontulle aina tiettyyn paikkaan, jotta tonttu pysyi tyytyväisenä.
Tonttu saattoi kiittää asukasta, jos sitä kohteli hyvin. Esimerkiksi tottu pystyi varoittamaan ihmistä onnettomuuksista. Jos ihminen piti kesken yötä herättää, pystyi tonttu pitämään ääntä, kunnes ihminen heräsi.
Ihmisen piti olla kunnolla, sillä oli myös mahdollista, että tonttu saattoi loukkaantua huonosta kohtelusta. Loukattu tonttu muutti pahimmassa tapauksessa pois. Lähdön aikana tonttu saattoi jopa tehdä tihutöitä ja kostaa ihmiselle ennen lähtöään, esimerkiksi sytyttää tulipalon. Sen jälkeen ei tonttu ollut enää huolehtimassa pihasta ja varoittamassa asukkaita onnettomuuksista. Piha oli sen jälkeen onnettomuuksille altis.
(Kirjoitin tämän tekstin Turun Luostarinmäelle museoon vuonna 2018. Tekstiä tehdessä oli minulla ainakin Eero Ojasen ja Sirkku Linnean Suomalaiset taruolennot -kirja ja Johan Egerkransin Pohjoismaiset taruolennot -kirja apuna.)
– Oona Suominen