Teksti ja kuva: Anniina Nirhamo
Kun aloitin kirjallisuuden opinnot vuonna 2012, haaveeni ja tavoitteeni oli kustannustoimittajan ammatti. Niinpä valitsin sivuaineet se mielessäni ja pyrin aktiivisesti pääsemään harjoitteluun johonkin kustantamoon.
Tein kandin tutkielmaa lukuvuonna 2014-2015 ja ryhdyin heti tammikuussa etsimään harjoittelupaikkaa tulevaksi kesäksi. Laitoksen harjoittelutuen voi saada, kun kandidaatin tutkinto on suoritettu tai melkein valmis. Valitettavasti tänä vuonna laitoksen harjoittelutukia ei ole myönnetty haettavaksi, mutta toivottavasti ne on taas pian mahdollista ottaa käyttöön.
Harjoitteluseteli toimii niin, että se kattaa yhden kuukauden kustannukset, jolloin työnantajalle jää maksettavaksi kahden kuukauden palkka. Harjoittelun pitää kestää vähintään kolme kuukautta ja paikka hommataan itse.
Otin yhteyttä jyväskyläläisiin kustantamoihin ja PS-kustannukselta vastattiin, että heillä on ollut ennenkin harjoittelijoita ja harjoittelu voisi olla mahdollista. Useamman sähköpostin, puhelinsoiton ja parin tapaamisen jälkeen harjoittelupaikka varmistui. Aloitin työt toukokuussa 2015.
Minulla ei ollut kustantamossa työskentelyyn muuta taustaa, kuin että olin kirjoittanut paljon elämäni aikana ja kahminut tietoa ammatista, olihan minulla lähes pakkomielle tulla isona kustannustoimittajaksi. Tein myös kandini aiheesta kustannustoimittajan tekijyys. Tiesin siis aika hyvin, mitä odottaa. Olin opiskellut sivuaineina suomen kieltä, liiketoimintaosaamisen perusteet, kirjoittamista sekä viestinnän ja median perusopinnot. Erityisesti kaksi ensimmäistä olivat merkittäviä harjoittelupaikan saamisen kannalta.
Millaista oli PS-kustannuksella?
PS-kustannus on tietokirjakustantamo. Se julkaisee vuodessa noin 30 kirjaa opetuksen, kasvatuksen, johtamisen sekä sosiaali- ja terveysaloilta ja yhteiskunnallisista aiheista. PS-kustannuksen kanssa samoissa tiloissa toimivalla sisaryrityksellä on kolme ammatillista kirjakerhoa: Opettajan tietopalvelu, Varhaiskasvatuksen tietopalvelu, Sosiaali- ja terveysalan tietopalvelu, sekä verkkokauppa Vanhempien tietopalvelu.
Työtehtäviini kuului pääasiassa käsikirjoitusten kommentointi ja kielenhuoltotyöt. Minulla oli yksi “oma” kirjaprojekti, jossa olin suoraan yhteydessä kirjailijaan. Osallistuin myös markkinointitekstien tekemiseen, kuten takakansitekstien ja kirjakerhojen markkinointimateriaalien suunnitteluun.
Opin, millainen on kirjan tekemisen prosessi. Opin, että hyvä kirjoitustaito ei ole itsestäänselvyys. Opin, millaista on istua kahdeksan tuntia päivässä. Opin perusliikuntataitojen opettamisesta lapsille ja nuorille, miten muistia voi ylläpitää ja miten opettaja voi kehittää emotionaalista osaamistaan. Päähäni iskostui varmasti lopuksi elämääni, että lauseenvastikkeen jälkeen ei tule pilkkua.
Harjoittelu PS-kustannuksella oli erittäin hyvä kokemus ja opin siellä paljon. Olin ensimmäistä kertaa toimistotyössä enkä ollut aiemmin tehnyt niin pitkiä työpäiviäkään. Harjoittelu oli ensimmäinen työkokemukseni niin sanotusti omalta alalta. Aiemmin olin työskennellyt siivoojana ja pikaruokaravintolassa.
Paitsi että opin kielenhuollosta varmasti yhtä paljon kuin suomen kielen kursseilla yhteensä, kaikkein eniten opin itsestäni. Huomasin, että muiden kirjoittamien tekstien editointi onkin aika vaikeaa. Kirjoittaminen on ollut itselleni aina sujuvaa, mutta on eri asia yrittää korjata toisen jo kirjoittamaa tekstiä ja vielä perustella muutokset vakuuttavasti ja ymmärrettävästi. Usein olisi ollut helpompaa kirjoittaa koko teksti uusiksi.
Minusta ei tule kustannustoimittajaa
Kuten palautetilanteista yleensä, en muista harjoitteluni loppupuolella pidetystä palautehetkestä paljoakaan. Muistan kuitenkin ohjaajani sanovan sä olet niin hyvä kirjoittamaan. En muista, mitä hän sanoi sitä ennen tai sen jälkeen, mutta se jäi pyörimään päähäni koko seuraavaksi syksyksi. Harjoitteluni anti oli loppujen lopuksi se, että tajusin ettei minusta välttämättä tule kustannustoimittajaa. Toki tiedostin koko ajan, ettei avoimia työpaikkoja juuri ole.
En sano, ettei minusta koskaan voisi tulla kustannustoimittajaa, mutta tuon oivalluksen jälkeen olen suuntautunut eri alalle. Olen aika päämäärätietoista tyyppiä, ja syksyllä 2015 päätin, että minusta tulee sittenkin toimittaja. (Tiedostan myös tämän alan työllisyystilanteen, kiitos vain.) Aivan tuulesta temmattu tuo ajatus ei ollut, vaan se oli ollut voimissaan monta vuotta siihen asti kunnes pääsin opiskelemaan kirjallisuutta.
Tuon päätöksen jälkeen asiat ovat johtaneet toiseen. Syksyllä 2015 Keskisuomalainen haki bloggaajia uudelle Stoori-blogisivustolle. Hain huvikseni mukaan ja siirsin jo olemassa olevan blogini sinne. Pari kuukautta myöhemmin haettiin työntekijää ylläpitämään ja markkinoimaan sivustoa. Työskentelin reilun vuoden Stoorin mediatuottajana. Ylläpidin sivustoa, päivitin sen somekanavia, ja tein koordinointia sekä markkinointia.
Samaan syssyyn pääsin avustajaksi Keskisuomalainen-konserniin kuuluvaan markkinointiviestinnän yritykseen, jossa olen kirjoittanut ja kuvannut juttuja paikallis-, kaupunki-, asiakas-, henkilöstö- ja ammattilehtiin ja saanut arvokasta työkokemusta. Hain myös yhteishaussa opiskelemaan journalistiikkaa ja nyt teen ensimmäistä vuotta journalistiikan maisteriopintoja. Kesäksi menen harjoittelemaan Annaan. Teen edelleen myös ensimmäistä maisterin tutkintoani kirjallisuudesta, kirjoittamisen linjalla.
Yliopisto-opiskelussa sekä ahdistavaa että hienoa on se, että jokaisella on aivan oma reittinsä. Valinnat ja kokemukset tekevät meistä meidät. Olen tyytyväinen että asiat ovat menneet niin kuin ovat, enhän muuten olisi tehnyt niitä asioita mitä olen tehnyt. En tietäisi sitä mitä nyt tiedän, enkä osaisi sitä mitä nyt osaan. Osaan kirjoittaa, mutta sen lisäksi olen vähän kuin huomaamatta oppinut paljon viestinnästä ja markkinoinnista.
Kovin monella ei ole aivan samanlainen tausta eikä samanlaiset kiinnostuksen kohteet kuin minulla. Usein se vaikeuttaa asioita ja tuntuu siltä, etten kuulu minnekään. Uskon kuitenkin, että kaikki järjestyy, kun vain sinnikkäästi tekee niitä asioita, jotka eivät suostu irtoamaan mielestä vaikka kuinka yrittäisi.