10. luukku

Joulumuistoja

Jouluna eräänä isäni ehdotti, että ostaisin äidille ja siskolleni joululahjaksi hiusharjan, koska meillä oli aina kaikki hiusharjat (ja kaikki muukin) hukassa. Aattona selvisi, että hän oli esittänyt saman idean myös sisaruksilleni (2 kpl) ja lopulta kaikki saivat lahjaksi hiusharjoja. Parasta oli kuitenkin se, kun pikkusiskoni (joku esiteini tuolloin) suuttui aivan älyttömästi ja mökötti, koska oli saanut lahjaksi hiusharjoja. Perhejoulut on parasta.

 

***

 

Jouluna eräänä kanivanhukseni sairasti pasteurellaa. Kaneille yleinen virustauti. Johon puppe myös keväällä menehtyi. Jouluna elikko oli kuitenkin kunnossa. Joulun kunniaksi jänö ja jänön kaveri saivat herkkuja. Kanivanhus pupelsi herkun menemään ja alkoi sitten yhtäkkiä köhiä. Se pölliskö meinasi tukehtua! Jouluna! Kani yski aikansa, minä panikoin aikani, muistin Facebookin Kanit-ryhmässä nähneeni postauksen kanien Heimlich-otteesta. Jota ei tietenkään mistään löytynyt. Paniikki yltyi. Eläinlääkäriinkään ei pienellä paikkakunnalla jouluna pääse. Paniikki yltyi enemmän kanin jatkaessa yskimistä. Sitten se yhtäkkiä lopetti, kipitti sängyn alle piiloon ja jatkoi olemistaan tyytyväisenä. Loppu.

 

***

 

Jouluna eräänä, itse asiassa viime jouluna, ostin sisaruksilleni yhteiseksi lahjaksi Exploding Kittens -korttipelin. Hauska peli, ei siinä. Myöhään illasta aloimme vanhempieni kanssa pelata tätä huimaa uutuuspeliä. Viskin ja viinin kera, tottakai. Ensimmäinen erä oli ihan mukiinmenevä. Isä voitti sen. Ja seuraavan. Ja myös seuraavat. Ja oikeastaan kaikki erät. Ja isällä oli tosi hauskaa. Muilla ei. Äiti ei oikein ymmärtänyt englanninkielisiä kortteja, joten sillä ei ehkä ollut hauskaa edes ensimmäisen erän aikana. Pelaamme aika harvoin perheen kesken mitään.

 

 

– Anonyymi corpuslainen