Vegaanifeministin jouluräntti
Lapsena joulu oli parasta aikaa ikinä. Joulupukki, joulukuusi, ähky ja lahjavuori. Sitten sain tietää, että joulupukki ei ole totta. Kerroin salaisuuden pikkuveljelleni. Olimme saunassa lauteiden alla ja vannotin pikkuveljeä, ettei hän vasikoisi minua Suuren Huijauksen paljastamisesta. Pikkuveli lupasi ja juoksi pois kiljuen, että ”Joulupukkii ei oo olemassa!”. Paska, ajattelin, mokasin taas. Teininä päätin, että minähän en tule koskaan valehtelemaan lapsilleni joulupukista. Muistin petoksen jättämän epäilyn liian hyvin. Jos minulle valehdeltiin tästä asiasta, niin mistä muusta myös?
Mitä joulu on myöhemmin merkinnyt minulle? Joskus se merkitsi hyvää syytä syödä pakastepizzaa ja katsoa splättereitä pyjamassa. Fuck you joulu, minähän en juhli yhdenkään äijän syntymäpäivää! Kuka sekin kuvittelee olevansa? Myöhemmin taas leivoin piparkakkuja vieno hymy huulilla, että jee jouluun on vain kaksi kuukautta, lähetänpä kaikille joulukortit ja teenpä kaikille villasukat joululahjaksi. Secret Santa hei, kaikille lahjoja!
Saatuani lapsen jouduin tarkastelemaan suhdettani jouluun. Jesset ja pukit eivät kuulu arvomaailmaani, mutta olisihan se jyrkkä kasvatuksellinen kannanotto olla juhlimatta joulua ollenkaan. Mitä joulu todella merkitsee minulle? Kasvava huoleni ilmastonmuutoksesta, halpatyömaissa työskentelevät lapset ja järkyttävä määrä teurastettuja sikoja, vaikka lihankulutusta pitäisi vähentää, tekevät minut hulluksi, kun näen kaupungilla jouluhössötystä. Osta, osta! Tee osasi Suomen talouskasvun nousuun! Synnytystalkoot!
Lykkiessäni lastenrattaita kaupungilla lapsi herää ja osoittaa puihin kiedottuja jouluvaloja. ”Wautsi!”, hän hihkaisee iloisena. Lasta ei kiinnosta punaiset nutut tai muut joulun kliseet, mutta päiden yllä keikkuvat valot saavat hänet osoittamaan taivaalle haltioituneena. Luin jostain eri nimityksiä tälle ajanjaksolle vuodesta, jota olemme tottuneet juhlimaan jouluna. Yksi sana jäi mieleeni. Lämmön juhla. Sellainen minun jouluni nykyään on. Vietän perheen kanssa aikaa, teen seitankinkun, sytytän kynttilän, saunon ja nauran lapselle, joka ei ihan ymmärrä, mikä lahja on. Jo lahjapaperi on upean eksoottinen asia. Onneksi joulua tai lämmön juhlaa voi viettää ihan miten haluaa. Kieriä maailmantuskassa sisäisesti ja samalla antaa pienen palan taian tuntua oman lapsen varhaismuistoihin.