Lumi

 

laskeutuu pellolle
pienten eläinten suojaksi
varpaat metsänreunaan
kädet järven jäälle asti
kastaa sormenpäätä avannossa

pikkusisaret kuusimekoissaan
kuiskivat siivettömästä enkelistä
melkein kuin olisi kotona

varovasti jalka koskettaa pakkasihoa
astelee pelotta
selän kaarta lapaluille asti
laskettelee timanttisuonia
rystysten vuorille saakka
liukastuu aaltojen syliin

ja
sormet sulaa kalojen suihin

Inka Repo