“Lähdin opiskelemaan taidehistoriaa, koska siinä yhdistyvät monet mielenkiintoiset rajapinnat.”
“Taidehistoria kiinnosti minua laajasti yleissivistävänä aineena, joka tutkii niin ihmistä kuin historiaakin taiteen kautta.”
“Sivuaineiden avulla olen saanut uutta potkua sen oman jutun löytämiseen alan laajalta tutkimuskentältä.”
“Tulevaisuus näyttäytyy optimistisena, kun osaa ymmärtää omia vahvuuksiaan.”
Taidehistoriassa opitaan tutkimaan ja tulkitsemaan kuvataiteita, arkkitehtuuria, taideteollisuutta sekä luonnonmaisemaa, rakennettua ympäristön ja muuta esinemaailmaa. Taidehistoria ei siis ole vain taiteen tyylikausien pänttäämistä vaan kokonaisvaltaista visuaalisen kulttuurin tarkastelua historian, taidemaailman, yleisön ja yhteiskunnan kautta. Tutkimuksen ja tulkinnan kohteena ovat teokset ja niiden tekijät, teosten aihemaailmat ja merkitykset sekä laajemmat ilmiöt.
Taidehistorian kursseilla oppii erilaisia tapoja visuaalisen kulttuurin tarkasteluun ja analysointiin, ja opinnot antavat yleiskäsityksen alan tutkimusperinteestä. Ne kuitenkin mahdollistavat sivuainevalintojen tukemana myös juuri siihen oman mielenkiinnon kohteeseen syventymisen ja ammatillisen erikoistumisen. Taidehistorioitsijat voivat työskennellä erilaisissa työtehtävissä muun muassa kulttuuriorganisaatioissa, korkeakouluissa, järjestöissä, projekteissa tai kaupunkien kulttuuritoimissa sekä museoissa. Museoammatissa toimimiseen pätevöittävät museologian perusopinnot.
Päävalinnassa haetaan hakukohteeseen ”taidehistoria ja taidekasvatus”. Perus- ja aineopinnot ovat taidekasvatuksen ja taidehistorian opiskelijoille yhteiset, ja ne tarjoavat monipuolisen filosofista, taidehistoriallista sekä taiteentutkimuksellista näkökulmaa yhdistelevän perehdytyksen taidemaailmaan. Päätös toisen alan valitsemisesta tehdään viimeistään kandidaatintutkielmaa aloittaessa. Opintokokonaisuutta on mahdollista suunnata mieleisekseen jo aineopinnoista alkaen.