Teksti: Alma Rinta-Pollari
Aloitin kolmannen vuoden kirjallisuuden opintoni Jyväskylän yliopiston sijaan Prahan Charles Universityssä. Koska aloitan kandidaatin tutkielmani kirjoittamisen keväällä ja olen käytännössä tehnyt jo kaikki vaadittavat kurssit, pieni irtiotto tutuista ympyröistä tuli juuri sopivaan väliin. Täällä on myös hyvin aikaa luonnostella kandiaihetta ja suunnitella tulevia kursseja ja opintoja.
Halusin lähteä opiskelemaan muualle, koska kurssitarjonnat ja kansainvälinen ilmapiiri kiinnostivat. Charles Universityn kurssitarjonta koskien etenkin tsekkiläistä kirjallisuutta oli laaja, enkä ollut törmännyt vastaaviin kursseihin muualla kertaakaan. Suuntauduin tulevaisuudessa sitten opettajaksi tai vaikka kustannustoimittajaksi, tietoa eri maiden kirjallisuudesta voi tuskin koskaan olla liikaa.
Praha valikoitui vaihtokohteeksi kuitenkin jo ennen kurssitarjonnan näkemistä – olin lomaillut Prahassa muutama vuosi takaperin, ja todella ihastuin kaupunkiin silloin. Kauniit, historialliset rakennukset, vilkas kulttuurielämä, lukuisat museot ja galleriat sekä monikulttuurinen fiilis jäivät reissulta päällimmäisenä mieleen. Kotiin palatessani tiesin vain, että haluan kokea tuon kaiken uudelleen, ja noh – täällä sitä ollaan!
Praha on ollut mahtava. Juuri niin värikäs, yllättävä ja hieno kuin muistinkin. Aina löytyy jotain tekemistä ja näkemistä, ja näennäisen tylsyyden iskiessä voi vaikka etsiytyä johonkin söpöön kahvilaan istuskelemaan tai pubiin juomaan yhden oluen – molempia täällä riittää. Tai sitten voi mennä mihin vain vaikka piirtämään, lukemaan tai kirjoittamaan. Noita kaikkia on tullut tehtyä täällä huomattavasti enemmän kuin koto-Suomessa.
Yliopistoni täällä on käsittääkseni Prahan isoin. Se koostuu useista tiedekunnista ja vielä useammasta laitoksesta, ja itse olen valinnut kurssini aikalailla sieltä sun täältä; enimmäkseen kuitenkin taidetiedekunnan sisältä, kuten vaihtosopimukseen kuuluu. Opiskelen tsekkiläistä draamaa, modernia runoutta, tsekin alkeita, Prahan historiaa ja mustana lampaana myös hieman kriminologiaa. Kurssit ovat monipuolisia, ja sekä draamaa että Prahan historiaa käsittelevät kurssit hyvinkin konkreettisia: viikottain käymme katsomassa näytelmiä ja nähtävyyksiä. Opettajien englannin kielen taito vaihtelee suuresti, mutta pääosin opetusta ja kursseja ylipäätään on ollut helppo seurata.
Ajatus Suomeen paluusta tuntuu hyvin kaukaiselta, ehkä hieman ahdistavaltakin; mitä tekemistä siellä sitten enää on? Tosin useita kavereita ja muita läheisiä alkaa olla jo ikävä, mutta siinä oikeastaan kaikki, mitä tällä hetkellä kaipaan. Myös organisointi ja järjestelmällisyys niin yliopiston tasolla kuin muutenkin ovat sellaisia asioita, joita osaa vasta täällä ollessaan arvostaa.
Kaiken kaikkiaan vaihtoa ei voi – yllätys yllätys – muuta kuin suositella muillakin. Hyvin silmiä avaava kokemus ollut jo tähän mennessä, ja olen vasta alle puolivälissä. Monikulttuurisuus (uudet ystävät ympäri maailmaa) ja maiseman vaihdos ovat ehdottomasti parhaita asioita, mitä vaihto on minulle tähän mennessä tarjonnut. Tarttukaa tekin tilaisuuteen – suosittelen lämmöllä!
